7 vuotta sitten
sunnuntai 7. marraskuuta 2010
When I find myself by the sea
En pääse ahdistuksesta eroon, ja nyt se kalvaa minua jopa ollessani ystävien seurassa. Ja olen alkanut pelätä asioita. Pelotti seistä pysäkillä kun minua kohti ja ohitseni kävelee ihmisiä. Heitä oli niin paljon, he olivat kiireisiä ja jotain kummallista uhkaavaa massaa minulle, ja he tulivat kohti. Piti sulkea silmät.
Kun vanhemmat pyytävät minua tekemään kotitöitä tai kyselevät kouluasioista tms., puristan itseäni etten hajoaisi. Kuulostaa varmasti naurettavalta, mutta vaatimukset ahdistavat minua. Pitäisihän minun tehdä jotain tässä kodissa. En vain jaksa miettiä mitään muuta kuin minuuteista selviämistä hengissä. Ja yleisen laiskuuteni vuoksi rahaa ylimääräisiin matkakuluihin ystävän luokse ei oikein heru. Olen todella peeaa.
Ahdistaa. Ylittäessäni vilkasta katua pimeällä katselen autojen häikäiseviä etuvaloja ja etupuskureita, miettien miltä tuntuisi iskeytyä niihin. Kuinka nopeasti vajoaisin mustaan rauhaan?
Pelkään nykyään enemmän. Pelkäsin aseman ruuhkaisissa rullaportaissa miestä, joka tuntui katsovan minua. Pelkäsin, että takanani olisi joku rikoskaveri, että he seuraisivat minua pimeälle kadulle. Kadulla olin kuulevinani askelia takanani, mutta katsoessani siellä ei ollut ketään.
Pitää pitää silmät kiinni. Silloin kukaan ei näe minua.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
pelkääminen on raskasta. varsinkin ''turhien'' asioiden, sellaisten joita ei oikeasti tarvitsisi pelätä. toivottavasti saat apua noihin pelkoihin. voimia<3
VastaaPoistaKiitos vaan rakas! Tosta sun ahdistuksesta, nimimerkillä kokemusta on, ÄLÄ JÄÄ VELLOMAAN SIIHEN YKSIN!! Vaikka olisi kuinka vaikeaa nähdä kavereita ja ahdistaisi,niin mä voin vannoa, että se vaan pahenee jos murehtii yksinään.
VastaaPoistaSillon viimekeväänä kun mä masennuin ja ahdistuin yhtäkkiä, tuijotin tyyliin parikuukautta himassa vaan seinää, ja se mun ahdistuspaska ei ois voinut lähteä millään muulla pois kun kavereiden tuella ja sillä, että rupesin vaan ITSE lähtemään ulos yms.
En sano tätä sulle siksi, että halusin pahoittaa sun mielen, päinvastoin. Mitä syvemmälle tohon juttuun menee, sitä vaikeempi sieltä on päästä pois!
*iiiiiiso hali*
Kiitos ♥ Ihanaa kun te ihmiset täällä tajuatte ja kommentoitte.
VastaaPoistaJa tosiaan, pelkääminen on raskasta, ja ahdistuminen. Voimii ihan hirveesti, en osaa oikeen sanoa mitään :(<3
Oi oot niin ihana ♥:) Mut en mä halua kaataa tätä sun niskaan, koska sulla on selvästi omiakin ongelmia ja pohdittavia ihan liikaa. Kun mä en oikeen ees käytä sähköpostia sillain.. Mut kiitos kuitenkin tarjouksesta ja voidaan jutella tälleen blogeihin kommentoimalla ainakin? ♥ *hali*
VastaaPoistaKiitos että taas jaksoit osoittaa välittämistäsi :)
VastaaPoistaJa pelkääminen vie niin paljon energiaa, että kaikki muukin alkaa sen mukana tuntua raskaammalta :/ toivottavasti sullakin vähän helpottaisi...
paljon haleja sulle! <3
*hymy* :)
VastaaPoista