torstai 28. huhtikuuta 2011

Milkyway

Viime kerrasta koulussa on kaksi viikkoa ja kynnys palata tunneille kasvaa. Eikä yhtään helpota se, että olen samoilla kursseilla ykkösten kanssa.

Koska käyn jo kolmatta vuotta Kelan rahoittamaa terapiaa, saan enää yhden psykoterapiatunnin viikossa. Nyt edellisestä tunnista on jo kaksi viikkoa, sillä viime viikolla olin kuumeessa. Tiivis terapiasuhde sen kun haihtuu ilmaan vähitellen, ja kohta olen yksin.

Odotan vappua, että pääsisin taas juomaan.

sunnuntai 24. huhtikuuta 2011

Bang bang

Ahdistusta on helppo lievittää baareilemalla ja känni+darra vievät nälän. Tänään taas.

perjantai 22. huhtikuuta 2011

I travel the world and the seven seas, everybody's looking for something


Olen nähnyt kerran elämässäni enkelin. Enkeli, voisitko antaa minulle voimia toteuttaa unelmani?

torstai 21. huhtikuuta 2011

Bounce to the beat, people hands up

Elämä kulkee, enkä saa siitä minkäänlaista otetta. Liikaa tapahtuu. Bileilloista saan vain onton olon sisälle, kun joka ilta säädän eri ihmisen kanssa. Kaverit vakuuttavat, etten tee mitään väärää, enkä itsekään kadu, mutta haluaisinko jotain enemmänkin? Vai onko minulla oikeus vain pitää hauskaa? Teenkö itsestäni arvottoman?

Palasin sunnuntaina tyhjään kotiin, koska vanhemmat olivat lähteneet lomamatkalle. Tyhjä koti antoi tilaa ajatella viikonlopun tapahtumia, mutta ahdistuin nopeasti. Olen ollut koko tämän viikon yksin kotona. Ajatukset hyrräsivät maanantaina vielä niin lujaa, etten mennyt kouluun. Kotitöiden tekeminen ja koiran hoitaminen on ollut rankkaa, ja siihen päälle vielä flunssa ja päivän ajan lievä kuume. Kouluun en ole siksi kyennyt menemään lainkaan.

Toivoin, että olisin voinut rajoittaa syömistä paremmin porukoiden ollessa pois, mutta kaikki on mennyt vain pahemmaksi. Omien ajatusten kanssa oleminen alkoi ahdistaa, enkä keksinyt muuta tekemistä kuin syömisen. Oksennusyrityksiä on tullut tuhottomaksi. Painan nyt enemmän kuin koskaan ennen, varmasti yli 62kg. Viime yönä sängyssä alkoi jo mieli horjua. Ahdisti kun olin syönyt niin paljon. Kierin sängyssä, itkin, puhuin itsekseni enkä kyennyt rauhoittumaan. Huusin haluavani nukkua. Otin kolme Ketipinoria ja sammuin aika nopeasti.

Aamukävelyllä koiran kanssa minua alkoi jälleen ahdistaa. Minulla oli kuuma, oksetti, väsytti, pyörrytti, itketti. Olisin halunnut jäädä puistonpenkille makaamaan ja odottamaan kuolemaa. Elleivät koiranulkoilutukset olisi tuoneet näihin päiviin jotain rutiinia, olisin luultavasti nukkunut koko ajan sängyssä, itkien, odottaen vanhempien paluuta kotiin.

Hyi helvetti, en ymmärrä mitä ne jätkät ovat nähneet tässä ihrakasassa. Tahdon laihtua takaisin kymmenen kiloa kevyemmäksi, lähteä baariin, juoda ja nuolla sen ensimmäisen tyypin kanssa. Tahdon olla sekaisin ja unohtaa tän kaiken.

torstai 14. huhtikuuta 2011

Inside me a lunatic sings


En mahtunut aamulla mekkooni, jonka haluaisin pistää päälleni lauantain bileisiin. Tiukan yläosan vetoketju jäi auki ratkaisevat pari senttiä. Yritin ryhtyä paastolle, mutta huonolla menestyksellä. Päästyäni television ääreen alkuillasta ryhdyin syömään kuin hevonen.


Olen niin lopen uupunut näihin ahmimiskohtauksiin.

Yritin oksentaa, mutten onnistunut. Vedin kuusi kofeiinitablettia, eli enemmän kuin pitkiin pitkiin aikoihin. Luvassa tuskantäyteinen yö: ruoansulatus tulee käymään ylikierroksilla ja lisäksi oksettaa helvetillisesti.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2011

Up in the club, see me coming, dime a dozen so it don't mean nothing to me


Maanantaina kirjoitettua:
Lauantailta jäi tosi kusipäinen fiilis. Jätkä, kenestä kerroin viimeksi, ignoorasi minut totaalisesti. Minulle on täysin pimennossa, mitä hänen päässään liikkui. Viikko sitten pussailimme viime metreille asti ja hän oli jopa se innokkaampi osapuoli. Ja huom, kumpikaan meistä ei ollut edes juonut paljoa.

Miksi menin ja ihastuin?

Kaverin yllyttämänä menin sitten nyt lyömään häntä avokämmenellä.

Lohdutukseksi nuolin yhden toisen jätkän kanssa vaikken edes ollut kiinnostunut hänestä. Sain sentään pari röökiä ja ilmaisen shotin, että ihan ok.



Lähetin tänään hänelle viestiä Facebookissa ja pahoittelin kiihtymistäni viime lauantaina. Kerroin ihmetelleeni hänen käytöstään. Toivottavasti hän vastaa, ja saisin jonkun selityksen. Ehkä minulla on vielä mahdollisuus, jos hän ylipäänsä on kiinnostunut.

Pelkään loukkaavani sitä toista poikaa. Hän oli niin ystävällinen lähettäessään kiitosviestiä illasta ja toivoi vielä näkevämme.

Paino pyörii siinä 60:n molemmin puolin, tänään 300g alle. Minulle on iskenyt taas täydellisyysvimma: pakko mennä kaikille oppitunneille, tehdä runsaasti kotitöitä ja ansaita siten rahaa ja syödä alle kulutuksen. Tavoitteena miellyttää ihmisiä.

torstai 7. huhtikuuta 2011

Overloading, red lights, color coding


Anteeksi kun en ole kirjoittanut itsestäni mitään.

18-vuotissynttärit on juhlittu ja minulla oli todella hauskaa ystävieni kanssa. Leivoin heille kakun ja piirakan ja ostin herkkuja. Kaveri teki boolia. Kuuntelimme dubsteppia + kaikkia hyviä remixejä ja juhlimme meillä kotona. Illan baareilu ei oikein onnistunut, koska muilla ei ollut papereita.

Toisena juhlintapäivänäni olin eri paikkakunnalla eri kavereiden kanssa, ja siellä menimme baariin. Parin drinkin jälkeen lähdettiin tanssimaan, ja iskin silmäni yhteen jätkään. Tanssin hänen kanssaan pitkään, ja lopulta nuoleskeltiin koko ilta yhdessä. - Siis minä, joka en ollut ikinä edes pussannut ketään. - Kaverin kyyti tuli kuitenkin hakemaan meitä vähän ennen pilkkua, joten hän saattoi minut ulos ja tiemme erosivat siinä.

Olen ihastunut. Pelkään, että se jäi siihen. En ehtinyt vielä edes tutustua kunnolla. On minulla nimi tiedossa, joten täysin tavoittamattomissa hän ei ole.


Maantiedonkoe meni huonosti ja huominen matikka tulee menemään huonosti. Yhtä ainuttakaan äidinkielen kirjoitusta en ole tehnyt ja kävin sentään tämän kurssin jo toisen kerran. On sanomattakin selvää, että koulu ahdistaa minua. Kaiken lisäksi nykyään ahdistaa jo olla koko rakennuksessa.

Olen uskaltautunut vaa'alle katsomaan totuutta silmiin. Paino oli noussut yli 60kg:n, mutta nyt on taas sen alle. Vaikka en saanut isosta vaakalukemasta niin suurta ahdistushepulia kuin olisin kuvitellut saavani, koen silti itseni liian lihavaksi ja haluan laihtua. Lieviä ahmimiskohtauksia tulee edelleen - viimeksi tänään. Söin koko pakkauksen Pringles-sipsejä ja päädyin oksentamaan osan pois.

On melko ristiriitaista, että vaikka se poika kehui minua hyväkroppaiseksi ja söpöksi, sain siitä vain lisää motivaatiota laihduttamiseen. Entä jos laihduttaisin, ja seuraavan kerran kun tapaan hänet minulla olisikin "vielä parempi" kroppa?