Too dark to see

"Either the well was very deep, or she fell very slowly, for she had plenty of time as she went down to look about her and to wonder what was going to happen next. First, she tried to look down and make out what she was coming to, but it was too dark to see anything - -" Lewis Carroll (Alice in Wonderland)

Vointini on taas kääntynyt laskusuuntaan. En saa iltaisin nukuttua, koska saan ahdistuskohtauksen. Viime yönä aloin taas kierimään sängyssä, itkin, kiljuin tyynyyni ja purin sitä, heiluin holtittomasti. Meinasin alkaa pukeutua ja lähteä yön selkään, aikeissa oleskella koko yö ulkona aamun terapiatuntiin asti. Onneksi luovuin siitä ajatuksesta.

Pelästyin, kun luulin Ketipinorien (unilääke/rauhoittava) loppuneen, mutta sitten löysinkin avaamattoman pillerilevyn ja napsin siitä neljä. Makasin kyljelläni sängyllä ja odotin vaikutuksen alkavan. Muistan kuiskailleeni itsekseni jotain synkkiä sanoja. Sitten nukahdin välittömästi. Aamulla niin tokkurassa, että peruin terapiatunnin ja jatkoin unia.

Olin odottanut kovasti huomista aikaa aikuisten polille, jonne sain juuri lähetteen nuorisopuolelta. Tänään sitten soitettiin, että aikaa siirretään. Pitikö juuri nyt?


En tietysti mennyt tänään myöskään kouluun. Aloin vain syödä ja katsoa televisiota. Jossain vaiheessa katsoin vatsaani ja ahdistuin valtavasti. Join puoli litraa mustaa kahvia, otin lääkkeet (joita en nykyään muista ottaa), vaihdoin yöpuvun tavallisiin vaatteisiin, pesin kasvot, petasin sängyn ja lopetin syömästä.

Huoneeni on katastrofaalisessa kunnossa, mikä kuvastaa hyvin myös mieleni kuntoa. Aina kun tulen kotiin, ripustelen äkkiä vaatteet ilmavasti ympäri huonetta ja avaan ikkunan tulettaakseni savunhajua pois. Pesen kädet ja hieron niihin voimakkaantuoksuista kosteusvoidetta, sekä harjaan hampaat ja käytän suuvettä. Tavarat heitän ympäri huonetta, käytetyt vaatteet lojuvat sängyllä, lattialla, tuoleilla. Kun menen nukkumaan, heitän tavarat sängyltä lattialle.

Pitkästä aikaa ruoka ei edes hetkellisesti helpota oloani, enkä saa siitä minkäänlaista nautintoa. Syön vain, koska en keksi muutakaan. Ahmimisen jälkeen taas heräsin siihen, että jos en nyt saa kerta mitään lohtua ruoasta, miksi syödä ja tuhota siten kroppaa? Jos on oikeasti nälkä, ota vittu omena ja ole hiljaa.

Huomenna toivottavasti saan heittäytyä holtittomaksi. Tiedossa yksi tunti koulua ja illalla juhlimaan. Röökiä ja juomia tänne kiitos.

Pitänee tänä iltana ottaa lääke hyvissä ajoin, ettei ahdistuskohtausta tulisi.