sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Another god figure pour in the rain


Viikonloppu oli hauska, näin paljon ystäviä. Poltin liikaa. Vietin lauantai-iltaa yhden erityisen ihanan ystävän kanssa.

Tänään on äitienpäivä ja meillä kotona on ollut niin yhteinen valtava aamiainen sekä myöhemmin päivällinen. Vaikka vain perheenjäseniä tuli paikalle, alkoi ahdistaa. Minua ärsytti, ahdisti, vihastutti.

Kun lähdin iltapäivällä ulos, päätin pistää jalkaan minisortsit ja topin. Reisissäni on selluliittia, ja se hävettää minua suunnattomasti. Yritän kovasti treenata saadakseni sitä pois. Oloni oli läski, mutta pakotin itseni sinne auringonpaisteeseen ihmisten ilmoille, jotta ruskettuisin ja saisin liikuntaa.

Paino vaivaa koko ajan enemmän ja enemmän. Motivaatiota löytyy jonkin verran, muttei riittävää tahdonvoimaa. Kaiken lisäksi unohdan aina kaikki itseni kanssa solmimani sopimukset syömisistä.

Nyt sainkin ajatuksen, että pistäisin kännykän hälyttämään aina kun saan syödä ja mitä pitää syödä. Minun tulisi alkaa kantaa aina tiedossa olevat eväät mukana. Esimerkiksi kello kymmeneltä aamupäivällä hälytys: syö omena, klo kaksi: syö maitorahka, klo viisi: syö kiivi, jne. Muuten minun tulisi mennä orjallisesti hälytysten mukaan, mutta pakolliset perhepäivälliset ym. on pakko syödä.

Onnistuisinkohan?

1 kommentti:

  1. eii mittää tommosia suunnitelmia, jää koukkuun ja ei pääse irti.. en suosittele rakas, olet tärkeä♥

    VastaaPoista

Kommenttienvalvonta yli 3 päivää vanhoissa teksteissä.