Olen niin ahdistunut, etten pysty olla. Mikään ei tunnu hyvältä, mistään en saa helpotusta. Vatsa on paisunut pallo. Koko keho on paisunut, kuvottava. On tuskainen olo henkisesti. En jaksa tehdä mitään. Tekisi mieli itkeä, mutta itku ei tule.
Äiti sanoi aamulla jotain, että elämä ja olo on juuri sellaista kuin haluaa sen olevan. Hän tarkoitti sitä, että itse aiheutan kaiken tämän paskan olon. Että haluan olla masentunut ja voida huonosti. Minun syyni, minä vain teen tämän kaiken paskan itselleni. Sulkeuduin hetkeksi keittiöön ja itkin äänettömästi lattialla. Menin huoneeseeni ja sitä kautta vaatehuoneeseeni, jossa aloin kunnolla itkeä. Hakkasin seinää, iskin päätä oveen, ravistelin korihyllyjä, itkin.
Otin uni-/ahdistuslääkkeitä pienen yliannostuksen sekä vähän muitakin lääkkeitä parantaakseni oloani ja menin nukkumaan. Nukuin viiteen asti.
Tahdon röökiä, tahdon pois.
Miksei vanhemmat voi tajuta. Niitten mielestä masennus on asennekysymys. Joovittueiole.
VastaaPoista*halaus*
Tuo on todella tuttu tunne. Vanhemma eivät vain tajua joitakin asioita :( Todella paljon voimia! <3 kaikki muuttuu vielä paremmaksi..
VastaaPoistaAnonyymi: Niin, ehkä asiat ovat vielä joskus hyvin. Nyt on vain todella vaikea nähdä mitään valoa tunnelin päässä. Kiitos!
VastaaPoista