En ole syönyt kouluruokaa sitten syksyn 2009. Viime viikolla kokeilin kepillä jäätä ja kävelin ruokalaan, mutta minua alkoi ahdistaa, joten poistuin heti. Kaverin rohkaisemana haimme kuitenkin näkkärit, jotka söimme ruokalan ulkopuolella.
Tänään istuin taas koulun aulassa, aikeissa mennä syömään. Kukaan kaveri ei ollut tulossa sinne, joten ainoa vaihtoehto oli mennä yksin ruokatunnin lopussa, kun sali olisi väljempi.
Kävelin ruokalaan rauhallisesti ja otin ruokaa lautasmallin mukaisesti: salaattia ja raastetta puolet, kaksi perunaa sekä kasvisruokaa ja lasiin vettä. Menin istumaan nurkkapöytään ja tuijotin annostani. Aloitin salaatista ja lopulta koko lautanen oli tyhjä. Kävin hakemassa jopa hieman lisää.
Syömisen jälkeen menin vessaan katsomaan itseäni peilistä, ikäänkuin varmistaakseni, että näytin edelleen samalta, että mikään ei ollut muuttunut.
En tiedä, miksi halusin toteuttaa tämän haasteen itselleni. Halusiko joku pieni osa minusta ottaa askeleen kohti parempaa, pois lukkiutuneesta mielestä? En tiedä. Haluan edelleen laihtua. Ehkä halusin vain todistaa itselleni jotain, että pystyn asioihin, että langat ovat minun käsissäni.
Sh kiljuu päässäni: mitä menit tekemään, sika! Ruokaa, yök, olet kuvottava.
Niin olen.
Hyvä että uskalsit, vaikka sitten vain todistaaksesi itsellesi että vielä pystyt. Ei näitä sh-ajatuksia itsekään aina tajua, mutta jos uskaltaa tehdä itselle epätavallisempia asioita, niin ei varmaan jää niin monesta asiasta paitsi. Hyvä että pystyy edes välillä elämään omaa elämää, eikä Anan elämää.
VastaaPoistaEn tiedä oliko tässä nyt mitään selkoa. Mutta voimia ja haleja sulle! <3
Ei tuossa ainakaan mitään typerää ollut. Selasin aamulla koneen muistia läpi ja tuijotin lumoutuneena vanhoja kuviani ja tajusin miten pieni olenkaan ollut. Mutten tajunnut edes silloin sitä, tuntui pahemmalta kuin nyt vaikka keho huusi ravintoa ja sydän reistaili nykyistäkin enemmän.
VastaaPoistaLaihuus ei ole minkään arvoista, sen tavoittelulla ei pääse eteenpäin. Ei se ole elämää.
PAH! - vaan sä olet onnistunut, rohkea, riittävä, oikeasti aivan super uskaltaakses ja pystyäkses tohon! Tulin tosi hyvälle tuulelle lukiessani tätä. Sulla on nyt ja aina ne langat käsissäs, ja mahdollisuus muokata elämääs parempaan suuntaan. Baby steps, but that was a Grand One.
VastaaPoistaMä käyn koululla toisinaan syömässä (ennen en ikinä), koetan olla seuraa ja sosiaalinen, mut sisälläni kammoksun aina noita hetkiä.
Sori jos kuulostan lällyltä ja kukkahattutädiltä. Ei ollut tarkoitus (väsyttää). @_@
Ei syöminen tee kenestäkään kuvottavaa! Kannattaa kamppailla itsensä kanssa ja jatkaa sinnikkäästi koulun ruokalassa käymistä, kyllä siihen ajan mittään tottuu.
VastaaPoista