maanantai 13. syyskuuta 2010

Tuntematon ja silti niin lähellä

Olen tavallaan hämmentynyt. Tutustuin ihmiseen, jonka tunsin jo täältä blogeista. Jo vuoden hän on ollut puolituttu, muutamia sanoja vaihdettu. Aivan äkkiä hänestä tulee minulle jollakin omituisella tavalla läheinen ystävä. Kai minä voin puhua ystävästä. En jaksa sen enempää pohtia näitä sanojen merkityksiä.

Mutta tämä oli niin ennalta-arvaamtonta. Kaikin puolin. Hän on kaunis ja herttainen, enkä osannut kuvitella hänestä mitään... surullista. Kai minä vain olen niin sokea. Kun taas tuntuu, että muut ihmiset näkkevät suoraan minun lävitseni. En osaa peitellä ongelmia, ja usein sille olisi tarvetta.

Toiseksi, kuinka todennäköistä on tuntea ihminen sattumalta täysin tietämättä samaan aikaan netissä sekä livenä?

Motivaationi kasvaa, mutta älä, kiltti, kuvittele aiheuttavasi jollain tavalla tämän vajoamiseni mustaan lampeen. Tällä mustalla tarkoitan tietysti syömishäröilyn karua puolta. Jokainenhan sen tietää, että tämä ei ole hyväksi mielelle tai keholle. Vaikka sairaalla tavalla niin onkin. Mustaan vajoaminen on samalla nousu valoon; kauneuteen ja keveyteen. Uskon, että ymmärrät. Tuemme toisiamme, mutta loppupeleissä emme kanna vastuuta muista. Vai kannammeko?

Toivon, että tästä alkaa uusi nousuni. Blogi motivoi.

3 kommenttia:

  1. Hämmentävä tilanne varmasti.. En voisi ikinä kuvitella miten reagoisin, jos joku täältä olisikin todellinen tuttu/kaveri/ystäväni.

    VastaaPoista
  2. Itse asiassa sä osaat pelottavan hyvin peitellä kaikkea kuoren alle. musta taas tuntuu, että itse en osaa tehdä sitä.
    pelotti vähän kysyä, että käytkä täällä blogimaailmassa, koska olin varma, että olin ymmärtänyt väärin.
    mutta aika jännä, kun ollaan täällä puhuttu kaiken maailman vähäkalorisista kurkuista, mausteista ja pureskeltavasta kaardemummasta ja sitten ollaankin samassa koulussa.
    mutta multa tuut aina saamaan tukea, ihan mihin tahdot. silti haluaisin, että voisit paremmin, ettei sun tarvitsisi elää siellä synkässä sh:ssa.
    rakkain terveisin ysl.elle1

    VastaaPoista
  3. Onneksi rohkenit kysyä, sillä nyt tiedämme. Oli kyllä pelottavaa saada tietää niin surullisia asioita sinusta. Haluaisin kovasti auttaa sua, ihan millä tavalla hyvänsä. Sun hymyilevän kuoren alle kun on varmasti piiloutunut niin paljon lohduttomuutta. Voit soittaa tai tekstata mulle oikeasti ihan mihin vuorokaudenaikaan tahansa, jos siltä tuntuu.

    VastaaPoista

Kommenttienvalvonta yli 3 päivää vanhoissa teksteissä.