Paluu

Mun on pakko jatkaa tätä kirjoittamista. En saa muuten ylläpidettyä motivaatiota, vaikka halu laihtua on palava. Kirjoittaminen ja asioiden purkaminen tänne ehkä auttaa pysymään kaidalla polulla.

Paino on nyt arviolta 58,5kg. Arvio voi heittää joillain sadoilla grammoilla. En vain uskalla käydä vaa'alla.

Tarkoitus oli tänään aloittaa pientä paastoa, mutta se epäonnistui välittömästi, kun siirryin keittiön puolelle: viinirypäleitä, kuivattuja hedelmiä, sämpylä margariinilla, viili, omenapiirakkaa. Äsken risottoa ja uunijuureksia. Ei, mä en voi tehdä tätä itselleni. Mä olen ollut joskus niin ruodussa ja kurissa! Miksi tämä tuntuu nyt niin vaikealta?

Toukokuussa minulla muuten todettiin kaksisuuntainen mielialahäiriö. Eli siis mieli vaihtelee depressiosta maniaan ja erot ovat jyrkkiä. Maniajaksojen aikana en juuri tarvinnut unta tai ruokaa (+++). Hymyilin, liikuin, tein läksyt, kävin koulussa ja olin aktiivinen. Se oli positiivista. Depressiojaksot olivat päinvastaisia.

Lamictal, mielialaa tasoittava lääke, tasoitti mielialat yhdeksi harmaaksi suoraksi, joka kallistuu negatiivisuuden puolelle. Maniajaksot (joita rakastan) ovat kadonneet. Pahoja depressiojaksoja on edelleen.

Haluaisin jättää Lamictalit pois ja jatkaa vain Seronilien (masennuslääke) syömistä.

En tiedä miten selviän. Poissaoloja ei saa tulla enää yhtään, muuten olen pulassa. Huomiseksi pitäisi tehdä alustusta ryhmäesitelmään sekä matikan, kemian ja saksan läksyt. En jaksa...