Eilen illalla isän kanssa kinastelu sai minut ahdistumaan, joten lähdin ulos lenkille. Harrastin sitä aika usein yläasteella, kun olin ahdistunut. Lähdin riitelyä öisin pakoon ulos, juoskin ja kävelin pimeässä, hytisten villapaidan sisällä, ilman kännykkää, avaimet vain mukana.
Mutta lenkkini oli lähinnä pelottava. Juoksin, juoksin ja juoksin vain. En pystynyt pysähtymään. Juokseminen oli pakkomielle. Olisin jopa halunnut mennä jo kotiin, mutta kroppa pakotti juoksemaan pidemmälle ja pidemmälle. En hallinnut itseäni, mieli ei pystynyt kontrolloimaan kehoa. Olisin voinut juosta vaikka koko yön. Lopputulos oli 8,2 kilometrin lenkki. En ole ikinä ennen pystynyt tuollaiseen.
Olen ahdistunut ja hämilläni. Pelkään jotakin olevan tapahtumassa minulle. Ihan kuin olisin menettämässä otetta todellisuudesta. Välillä pystyn olemaan normaalisti, kuten nyt, kun kirjoitan tätä koulun ATK-luokassa. Mutta sitten kaikki muuttuu. Ei välttämättä ihan yhtäkkiä. Sitä edeltää ahdistus. Sen jälkeen menetän otteen itsestäni. Pelkään tämän pahenevan, pelkään sekoavani.
Koulu menee huonosti. Jäin aamutunneilta pois, koska olin niin väsynyt. Matikasta on kertynyt jo kolme poissaoloa, enkä enää usko pystyväni oppimaan asioita ennen koeviikkoa. Pitkä matikka vaatii niin helvetillisesti työtä, ja jos kerrankin jätän läksyt tekemättä tai olen poissa tunnilta, olen tuhon oma. Kemiassa vähän sama ongelma, mutta se ei onneksi ole ihan yhtä kumulatiivinen aine. Filosofia ja saksa onneksi sujuu. Niissäkään ei niin haittaa, vaikka jäisi aukkoja.
Ei ne muut siellä juhlissa kyllä mitenkään övereiksi vetänyt, minä tietty vaan. Ei onneks ketään sanonu tänään mitään. Tais käydä aika hyvä tuuri sen suhteen :)
VastaaPoistaJa mulla on sama juttu kanssa ton matikan kanssa, yksikin tunti jos jää välistä niin olen ihan ulkona. Kohta pitäis olla sitäkin jo kirjottamassa, ei hitto.
Kauheasti tsemmpiä sulle :) <3
Joo hei, yhdessä onnistutaan! :D
VastaaPoistaMullakin ton matikan kanssa kamalat vaikeudet vaikka 10-kurssi onkin jo menossa. Saksakin kusee, kielet ollut aina vahvoja ja nyt mikään ei tunnu enää onnistuvan. Äidinkieli on ainoa, joka positiivisena yllätyksenä sujuu hyvin. Kaikki palautustehtävät kirjotettu kännissä/nousussa ja pisteitä 3-4, 5-6 ja 5. Olen onnellinen sentään niistä<3
VastaaPoistaMuru rakas *hali* toivottavasti raikas ilma edes vähän auttoi.. Mullakin on poissaoloja vaan tullut ja tullut, mutta jos rohkaisuksi riittää niin ei yksittäisillä arvosanoilla ole ylppäreissä sittemmin niin väliä. Jos tuntuu ettet kestä niin tee vain se vähin, minkä jaksat, ja sulje kaikki muu pois.
VastaaPoistaMullakin kun asuin kotona, yläasteella aina lähdin ulos pakoon liikkumaan kun otin yhteen isäni kanssa. Se oli ehkä ainut mikä piti päätä kunnossa niin että jaksoi seuraavaan päivään. Metsään istumaan, itkemään. Otin usein mukaan kirjoitusvälineitä, joihin raapustin omia vihan tunteitani, surua ja yksinäisyyttäni. Osa on vieläkin tallella, osan hävitin heti pois.
VastaaPoistaTsemppiä sulle. Oot jaksanu näinkin kauan.