Luin kaikki vanhat postaukset ja tulin niin surulliseksi, lukiessani elämästäni viime kouluvuonna. Tekstini kuulostavat ihan kuin jonkun toisen kirjoittamilta. Olenko kokenut kaiken tuon, ovatko nuo kaikki tuntemukset minun omiani?
Aamupäivän pelot kävivät toteen, ja ahmin äsken. Salaattia, perunaa, savukalaa, ruisleipää, marinoitua tofua, vaniljajogurttia, taco-sipsejä. Pelkään tuhoavani kaiken sen vähäisen, mitä olen edistynyt. Vatsani pömpöttää kuvottavasti, sortsien vyö kiristää, mutten halua löysätä sitä. Pitäisiköhän jumpata tänään? Ulos en oikein jaksa lähteä, mutta pakko mennä koiran kanssa. Ehkä jaksaisin juosta?
Elämälläni ei ole suuntaa eikä edes raidetta. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Nyt? Tänään? Huomenna? Ylihuomenna? Ensi viikolla? Ensi kuussa? Ensi vuonna? Syödä vai ei? Käydä koulua vai ei? Nähdä kavereita vai ei? Tappaa itseni vai ei? Äh, en mä itsemurhaa ole tosissani miettinyt, mutta käy se usein mielessä. Katselin kerran kaiteen yli ostoskeskuksen ylimmästä kerroksesta alakertaan. Viisi korkeaa kerrosta. Olisi ollut niin helppoa vain hypätä.
Odotan sitä päivää, kun päässäni naksahtaa ja hyppään.
Olen ihan helvetin huolissani ystävästäni. En tiedä näenkö väärin, mutta näen ihan valtavaa tuskaa sen hymyn takana, enkä oikein tiedä, uskoako sitä hymyä vai uskoako tätä takaraivossa kolkuttavaa suunnatonta huolta. Mulla itselläkin on feikkihymy, joten siihen en taida luottaa. Olin ihan tosissani kun sanoin, että haluaisin vahtia häntä 24/7, estääkseni kaiken pahan tapahtumasta.
Kysy siltä ystävältä suoraan. Jos hän ei myönnä mitään, niin ehkä sun on helpompi olla. Jos hän huijaa, niin uskon että huomaat sen. <3 Voimia itsellesi.
VastaaPoistarakas ystävä, voin paremmin, ainakin vähän. lääkemäärää nostettiin ja tapaan kahta eri lääkäriä, hoitajaa ja joudun ehkä pakkohoitolähetteelle taas... ja en minä tahdo kuolla, en voi. ehkä thatoisin, mutten silti voi. en voi tehdä sitä, koska murskaisin niin monta ihmistä samalla.
VastaaPoistakultaseni, älä minun takia ole ahdistunut! tekstaillaan...
t.ysl.elle1
Oii, olin jotenkin hävittänyt sun ihanan blogisi blogilistastani! Nyt onkin paljon lukemista että pääsen taas kärryille :D
VastaaPoistaJa joo, on se kyllä ihan lastenkengissä. Asuisipa jossain pariisissa :]