torstai 24. marraskuuta 2011

When it's said and done, my head is right back in a haze


Ei tästä tule mitään. Aamulla herätessäni herätyskelloon tajusin, etten halua lähteä tänään osastolle, enkä välttämättä enää lainkaan. Masentaa ja ahdistaa aivan älyttömästi. Haluan jäädä kotiin ikuisiksi ajoiksi. En halua elää elämääni. En jaksa yrittää parantua.

Soitin hoitajalleni ja lupauduin sitten kuitenkin tulemaan tunnin myöhemmin. En mennyt.

Minusta ei ole sitoutumaan tuohon hoitoon.

2 kommenttia:

  1. Alku voi vaikuttaa aina vaikealta. Mutta pystytkö parantumaan itseksesi? Se vaatii paljon!
    Anna osastolle vielä mahdollisuus. Vaikka kuinka ei huvita ja vaikka se ruokailu kuinka ahdistaa, se ahdistuu katoaa vain kohtaamalla se! Se vähenee ajan myötä, aivan varmasti!
    Kokeile vielä, älä luovuta! Kyllä sä pystyt siihen! ♥

    VastaaPoista

Kommenttienvalvonta yli 3 päivää vanhoissa teksteissä.