Epäilys kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä unohdettiin kaiketi viime kevättalvella. Olen itsekin sitä mieltä, että minulla ei sitä ole, mutta silti en voi olla huomaamatta satunnaisia jyrkkiä mielialanvaihteluitani tai hypomaniajaksoja.
Tällä viikolla, erityisesti eilen, on esiintynyt sitä hypomaniaa. Olen ollut poikkeuksellisen tarmokas, nukkunut vähemmän jne. Eilen illalla olin todella kiihtynyt, laitoin ruokaa supervauhdilla lomalta palaaville vanhemmilleni, siivosin, äksyilin veljelleni ja löpisin jotain taukoamatta. Myöhemmin tajusin käyttäytyneeni todella kummallisesti.
Rauhoituin vasta iltalääkkeen ansiosta, mutta rauhattomuus toi minulle maailman pisimmältä tuntuneen ja erittäin levottoman ja ahdistavan unen. Uni käsitteli kolmisen päivää elämästäni ja oli erittäin todentuntuinen. Olin psykoosissa ja karkasin kotoa ulos. Vaeltelin ympäriinsä viltti hartioilla, päädyin johonkin epämääräiseen narkkariporukkaan, polttelin jointteja ja aloin nähdä harhoja. Lopulta päädyin sairaalaan ja seuraavana päivänä tein saman uudestaan. Pahinta oli juuri tuon unen todentuntuisuus. Pelästyin unen aikana oikeasti, että apua miten huonossa jamassa olen. Herätessäni en tiennyt vielä tarkalleen, mikä oli totta ja mikä ei.
Nyt on taas todella masentunut olo. Vei kaikki voimat olla niin ahkerana tämä viikko, että poltin itseni taas loppuun. Äsken ahdistuin niin paljon, että hakkasin pöytääni ja osuin johonkin terävään ja sain haavan käteen. Pitäisi tänään vielä jaksaa mennä kaverille yöksi. En jaksaisi, mutta on pakko, koska olen luvannut.
Ahdistaa niin jumalattomasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttienvalvonta yli 3 päivää vanhoissa teksteissä.