Pääni tuntuu hajoavan tähän ahdistukseen. Mieli harhailee kaikessa pahassa: lääkkeiden yliannostuksessa, parvekkeelta hyppäämisessä, ulos jäätymisessä. Harmi, ettei ole mitään lääkkeitä, millä saisin pään sekaisin. Henkeäni ahdistaa. Tuskin tulen nukkumaan kovin hyvin tänä yönä. En tule mitenkään saamaan unta.
Ajatuksissa vilisee ideoita, että lähtisin nyt ulos metsään. Polttaisin röökin, istuisin kalliolla, lähtisin kävelemään pimeille kaduille. Vittu, askissa on enää yksi jäljellä. Miksei ole olemassa mitään paikkaa, johon voisin mennä hädän tullen ja jossa joku suojelisi minua pahalta maailmalta ja itseltäni? Joku mummeli syöttäisi rauhoittavan pillerin, juottaisi vettä päälle, peittelisi tilkkutäkin alle ja laulaisi tuutulaulua, kissat kehräisivät ympäri huonetta.
Jos minulla olisi antaa sinulle siivet, joilla voisit lentää vapauteen, jättää taaksesi kaiken mitä et kaipaa ja nauttia vapaudesta, antaisin ne välittömästi ja halaisin toivoen parempaa huomista.
VastaaPoistaVoimia♥
Tollaisen paikan minäkin haluaisin. Haluaisin myös auttaa sinua, pelkään puolestasi. Olet rakas<3
VastaaPoistatuo turvallinen paikka kuulostaa mukavalta. mä tarvisin sitä tällä hetkellä kovasti!
VastaaPoista