Pyyhin kyyneleitä terapiassa pehmeään valkoiseen nenäliinaan. Taittelin siitä origamikurjen samalla kun kuuntelin terapeuttia. Tunnin lopussa totean: "Haluaisin repiä tämän." "Helpottaisiko se?" "Ei."
Minulla oli valtava riita vanhempien kanssa sunnuntai-iltana. Olen menettänyt kotona oikeuteni kaikkeen, koska olen laiska paska. Isän heittäessä syytöksia niskaani, mykistyin totaalisesti ja ahdistus alkoi lähes pyörryttää minua. Vetäydyin huoneeseeni, pyörin sekavana ympäriinsä ja halusin kuolla. Itkin suunnattomasti ja soitin ysl.elle1:lle. Kiitos, että jaksoit kuunnella ja sait minut rauhoittumaan.
Vedin Ketipinoreita kolminkertaisen annoksen ja nukahdin pian syvään uneen ja tokkuraisuus jatkui pitkälle maanantaipäivään. En siis mennyt kouluun. Ahmin itseni niin täyteen ruokaa, että vatsaan sattui. Hypin haarahyppyjä, mutta rintaan alkoi pistää, joten oli pakko lopettaa. Kävelin 45 minuutin lenkin.
En laske kaloreita ja kaksi päivää sitten lakkasin ottamasta aamupainoa. Lihavuuteni ahdistaa todella paljon.
Mukava opettaja tuli käytävällä tänään juttelemaan ja sanoi minun näyttävän paremminvoivalta. "Niin - en oikein tiedä", vastasin. Sisällä kyti suuri tuska. Kyllähän varmaan ulospäin näytän terveen pulskalta.
7 vuotta sitten
Voi suo... en osaa sanoa taas mitään järkevää.. sattuu niin lukea miten suhun sattuu :( Voimia ♥
VastaaPoistaNiinpä.. Mikä pointti tässä on.. miksei kaikki vaan vois olla onnellisia?
VastaaPoistaBlogissani on sinulle jotain <:
VastaaPoista