torstai 17. maaliskuuta 2011

Come on don't cry


Hetken aikaa söin kuten normaali ihminen, ahmimatta. Nyt ahmiminenkin alkoi taas. Eilen ja tänään olen herännyt myöhään ja aloittanut päivän hirvittävällä mättöputkella: hedelmiä, leipää, jogurttia, maitorahkaa, raejuustoa – erityisesti leipää aivan järjettömiä määriä. Samalla olen joko istunut tietokoneella tai katsonut televisiota, enkä siis ole mennyt kouluun.

Äsken itkin sängyssäni kasvot peittoon hukutettuina. Itkukohtaus lähti liikkeelle esitelmän teosta, joka ei päässyt edes alkuun tajutessani, etten tiedä tehtävänantoa tarkalleen. Sitten itkuun puristuu mukaan kaikki muu: läskeys, yksinäisyys ja se, etten jaksaisi mennä tänään perheeni kanssa teatteriin, vaikka minulle on ostettu jo lippu.

Poltan nykyään satunnaisesti, jos joku tarjoaa tai pöllin olohuoneen kirjahyllyn pienestä kätköstä, koska se auttaa ahdistukseen. Välillä. Eilen ahdisti todella paljon, mutta edes sauhut pariin kertaan eivät auttaneet.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttienvalvonta yli 3 päivää vanhoissa teksteissä.