Päätäni särkee, olen väsynyt ja henkisesti uuvuksissa tiedosta, että minun pitäisi tehdä kiireesti kaksi kolme koulutyötä ja lukea kokeisiin. Mitään en vain jaksa tehdä.
Vietin neljä päivää ja kolme yötä ystävän luona. Olin onnellinen: nukuin hyvin, söin normaalin ihmisen tavoin, nauroin, vitsailin, opiskelin koulujuttuja, ulkoilin, hymyilin. Kun palasin sunnuntaina kotiin, ahdistus saapui samalla ovenavauksella. Aloin tyhjentää jääkaappia joka välissä kun vain saatoin. Suihkussa yritin oksentaa, onnistuen saamaan vain hieman ulos.
Tänä aamuna en jaksanut lähteä kouluun, joten jäin jatkamaan syömistä. Lueskelin lehtiä, olin tietokoneella, katsoin elokuvaa, ja koko ajan minulla piti olla syötävää. Koko ajan piti työntää jotain paskaa suuhun, koko ajan, automaattisesti. Ahmimiseni koostuu pääasiassa hedelmistä, voidelluista leivistä, muroista, suklaalevyjen jämistä ja vanhempieni laittamasta ruoasta. Sellaista on se moska, jota mätän.
Laihdutuskalenterissa kiljuu tyhjyyttään lähipäivien rivit. Kaverin luona en pystynyt laskemaan kaloreita tai punnitsemaan itseäni. On minulla jonkinlaiset listat siitä, mitä olen syönyt niinä päivinä, mutten luota niiden olevan täydelliset. Kuitenkin jotakin jäisi uupumaan, jolloin summa tulisi liian pieneksi. Parempi siis vain jättää, tyhjä kohta, ehkä kohdat voisi täyttää sanalla ääretön. Kcal: ääretön. Aamupaino: ääretön.
On vain niin turta olo. Se estää minua toimimasta ja tekemästä koulutöitäni. Tiedän kyllä, että ehtisin vielä saada ne valmiiksi, pystyisin siihen, ehkä jopa osaisin. Eikä lainkaan auta, ettei äiti usko minuun, tai että minusta tulisi vielä jonakin päivänä ylioppilas.
Ainiin. Seronil vaihdetaan Cipralexiin. Osaisiko joku kertoa minulle tuosta uudesta lääkkeestä?
Sinulla on sama kuin minulla n. vuosi sitten. Kuulin poikaystävältäni että kun menee ylikuntoon, niin ei ole enää nälkä. Itse olen lukiossa ja aika riittää ihan hyvin eli koulun jälkeen tuli aina kamalia ahmimiskohtauksia, mutta onneksi oli pakko mennä jätkän kanssa salille. Aluksi poljin aina ihan hulluna kuntopyörällä ja kulutin about 400 kcal, mutta kun lisäsin liikuntaa n. 2-3 tuntiin eli saatoin juosta juoksumatolla n. 600 kcal verran eli noin 1h, sitten makasin salin lattialla ja aloitin kohta hillitömän lihaskunnon teon eli min. 50 vatsaa ja punnerruksia. Eli liikuntaan kului aikaa 2-3 h ja 4-5 krt viikossa ja tadaa, en kiinnittänyt painoon huomiota ja lopulta alkoi tuntua vain että ei tehnyt mieli enää syödä, koska poikaystävän kanssa hommatkin sujui hyvin ja nautin kun hän sanoo minua aivan tikuksi ja se motivoi minua edelleen jatkamaan. Sitten jouduin sairaalaan viikoksi, jota ennen söin iltaisin vain n. 500g kiinankaalia ja n. 2 litraa zero colaa. Paino putosi jopa 8kg kahdessa kuukaudessa. Parempi minusta on vain älyttömästi harrastaa pakkoliikuntaa, se auttaa myös lopulta mielialoihin kun tietää jaksaneensa juosta sen 15km! Parhaiten laihtuu ylikunnossa, paino voi lepopäivinä pudota jopa -2-3kg! Nyt painoindeksi on 19, joka on ehkä hieman liikaa, mutta näillä mennään :) Tsemppiä!
VastaaPoistaEnsimmäiset pari viikkoa Cipralexin kanssa voi tuntua järkyttävältä ja tuntuu kuin masennus vain lisääntyisi. Vaikuttava aine alkaa vaikuttaa vasta parin viikon päästä (ehkä myöhemminkin) ja se voi aiheuttaa itsetuhoisia ajatuksia, mikä on mielestäni hyvä tietää, koska se johtuu lääkkeestä. Jos sulle iskee maaninen vaihe ni kerro siitä lääkärilles, voimia sulle <3
VastaaPoista