sunnuntai 30. tammikuuta 2011

Edith Södergranin runo


Kaikkiin neljään tuuleen

Ei mikään lintu eksy tähän lymypaikkaani,
ei mikään musta pääskynen kaipausta tuoden,
ei mikään valkea lokki myrskyä ennustaen.
Kallioiden varjossa on minun kesyttämättömyyteni varuillaan,
valmiina pakenemaan pienintäkin risahdusta, lähestyvää askelta.
Äänetön ja sinertävä on minun maailmani, autuas.
Minulla on portti kaikkiin neljään tuuleen.
Minulla on kultainen portti itään - rakkaudelle, joka ei tule koskaan,
minulla on portti päivälle ja toinen ikävälle,
minulla on portti kuolemalle – se on aina avoin.

Edith Södergran, 1916


Itkin, kun tajusin tämän kertovan minusta.

1 kommentti:

Kommenttienvalvonta yli 3 päivää vanhoissa teksteissä.