tiistai 4. tammikuuta 2011

With the rising, rising sound


Ajatuksia ranskalaisin viivoin

- Jos ystäväni olisi hypännyt sieltä parvekkeelta, minä olisin tappaja
- Pehmeys on inhottavaa, kovat luut ovat ihania
- Olen lihonut erittäin paljon
- Ahdistaa, mutta itku ei tule
- En pidä lupauksia, joita annan itselleni
- Olen piilottanut synkkää puolta minusta läheisimmiltä ystäviltäni, joten en ole rehellinen
- Läskiä on kertynyt joka paikkaan, enkä näe riittävästi rakkaimpia luitani: lonkkaluita tai kylkiluita dekoltee-alueella
- Olen lihava

3 kommenttia:

  1. toi ensimmäisen kuvan tyttö on ihan täydellisen kokoinen :]
    ja pehmeys nyt on jotain niin inhottavaa... jos yritetään molemmat parantaa sillä saralla sekä tolla lupauksien pitämisen saralla. Kyllä itseensä pitäisi voida luottaa, vaikka ei se multa itseltänikään aina onnistu : /
    voimia muru!

    VastaaPoista
  2. cryroom lol i guess i need sth like that :/

    VastaaPoista
  3. toivoa löytyy aina jostain. yleensä on vain niin vaikeaa löytää mitään minkä takia enää yrittää, mitään mitä haluaisi tästä elämästä. on minulla se tärkein mikä pitää kiinni elämänlangassa ja laittaa yrittämään.

    ne rakkaimmat ihmiset, ja teidät kaikki korvaamattomat. kiitos ihanista sanoista ja voimia itsellesi.

    *iso hali* <3

    VastaaPoista

Kommenttienvalvonta yli 3 päivää vanhoissa teksteissä.