keskiviikko 30. joulukuuta 2009

En kaatanut kannulla vettä, nyt se on kuihtunut



Tämä päivä säestettynä sydämentykytyksillä
Punaisesta omenasta puraisin palan
Valehtelin, ja siitä nautin
Lumisateessa kävelin, nauroin
ja sitten tuli kylmyys
Keho vaati lämpöä, nautintoa
Annoin periksi suklaisille konvehdeille,

söin kahdeksan ja kaduin

Valehtelin, ja siitä nautin
Lumisateessa liikuin,
aurinkoisesti hymyilin bussin takapenkillä
itsekseni
Leijuin alla lämpöisen veden,
ruusuntuoksuisessa höyryssä
Lämpö tulvi kehooni

Taivas on tummanharmainen
Oksat pimeän rauduskoivun kurkottelevat maata
Se on väsynyt ja minä hymyilen,
Kädet tärisevät,
aavistuksen pelottaa



Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

1 kommentti:

  1. Onnelisuus on onneks tarttuvaa :) Ihanaa tehdä muita onnellisiksi, iloisiksi tai saada edes mielialaa kohotettua.

    VastaaPoista

Kommenttienvalvonta yli 3 päivää vanhoissa teksteissä.