En tiedä miten saisin purettua tätä pahaa oloa sanoiksi. Mä olen jotenkin menettänyt kaiken. Onnen, laihduttamisen, pirteyden, joulufiiliksen. Ja takaisin olen saanut ahdistuksen ja läskin.
Kukaan ei halua kuulla, mitä kaikkea paskaa olen syönyt ja kuinka paljon perjantaista lähtien. Tai kuinka paljon olen lihonut. Mä en itsekään haluaisi tietää, mutta tiedän. Ja näen. Näen se joka helvetin peilistä ja heijastavasta pinnasta, kuinka mä pursuan yli äyräiden.
Läski.
Valas.
Norsu.
Jättiläinen.
Mä olen niin sekaisin, niin onneton, tyhjän päällä, kaikki tekemättä, kaikki saavuttamatta, kaikki menetetty. Enkä tiedä, mitä tekisin saadakseni asiat jälleen paremmiksi.
Aikakone. Kuinka voisin kääntää kellon viisareita perjantaiaamuun? Voisin ennakoida sen paniikkikohtauksen ja estää sen tulon. Kaikki olisi hyvin. Olisin mennyt kouluun, opiskellut, syönyt ehkä jossain vaiheessa toisen tabletin. Olisin onnellinen, laihempi, pirteämpi ja mulla olisi joulufiilis. Olisin shoppaillut koulun jälkeen joulujuhliin asun ja lisää joululahjajuttuja.
Mutta kuinka mä voin näyttäytyä huomenna koulussa tällaisena? Kuinka mä voisin lähteä minnekään ostoksille?
Tää on niin helvetillistä, etten kestä.
Apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttienvalvonta yli 3 päivää vanhoissa teksteissä.