Control, losing

Niin siinä sitten kävi. Tuon äskeisen postauksen mässäykset eivät sitten riittäneet.

Mulla on niin huono omatunto,
paha mieli,
olen luuseri,
häviäjä,
epäonnistuja.

Söin lisää riisiä, 120 kcal. Ajattelin, että sillä se ruoanhimo nyt lähtee. Ei. Ei sittenkään. Jotenkin mä palasin takaisin alkuun. Avasin jääkaapin ja näin vaan sen purkin, jossa oli marja- ja omenapiirakkapaloja. Söin ne kaikki. Alkuun kaksi. Sitten toisen, kolmannen, neljännen, viidennen, kuudennen, seitsemännen ja kahdeksannen.

Kuinka tyhmä ihminen voi olla?

Mulle tuli noista suihkun jälkeen niin karsea syömisdarra, että join pari lasillista kylmää rasvatonta maitoa. Se jotenkin helpottaa sitä rasvaista ja täyttä oloa, vaikka ei viekään niitä mättöjä pois.

En viitsi edes miettiä enää tän päivän kaloreita, reilusti yli kulutuksen. Mua ei ahdista; mua vituttaa, ärsyttää, suututtaa, masentaa.

En voi tehdä asialle enää mitään. Yritän muuttaa tän tunnetilan puhtaaksi vihaksi ja suuttumukseksi, jotta voin sen avulla pinnistää huomisen minimisyönnillä.

Vittu. Mun pitää pystyä.