Keep it secret, light it

Hyi. Yök. Läski. Paska. Pärjäsin eilisen ja toissapäiväisen hyvin syömällä peruskulutuksen eli 1200 kilokalorin verran päivässä. Lisäksi vedin iltaisin superjumppatuokiot 500 x-hypyllä, 25 punnerruksella, 100 vatsalla, 100 pepulla ja 50 selällä, ja eilen oli myös ratsastus. Sain painon laskettua 53,5:een.

Nyt kuitenkin epäonnistuin. Selvisin hyvin kuuteen asti isolla smoothiella, ja ajattelin vielä ottaa lisäksi keittoa kotona. Sitten syöminen salakavalasti riistäytyi käsistä, ja vedin kahdeksan leipää margariinilla ja kaksi isoa lautasellista muroja, yhteensä 2400kcal. En todellakaan voi tänään enää syödä mitään.


Aloitin tällä viikolla jälleen kofeiinien syömisen. Pidin pitkään taukoa, kun aloin niin kovasti pelkäämään yliannostusoireitani. Nyt päätin kuitenkin ottaa niitä päivässä aina yhden tai kaksi virkistyäkseni ja tehostaakseni aineenvaihduntaa.


En voi sallia tämänpäiväisen tapahtuvan enää. Huomenna menen ystävälle koulun jälkeen. Siellä olen aina syönyt herkkuja, koska niitä on aina tarjolla, ja koska rakastan jälkiruokien valmistamista ja leipomista, vien niitä myös välillä itse. Huomenna ajattelin kuitenkin ostaa viemisiksi ehkä jotain terveellisiä luomuherkkuja tai vaikka eksoottisia hedelmiä. En aio päivän aikana syödä muuta, kuin ne mitä syön ystävälläni. Kohtuus on helppo pitää, kun ottaa korkeintaan saman verran, mitä hänkin.

Ei minulla ole mitään tähdellistä kirjoitettavaa.

Left alone I'm with an atmosphere

Kaloripäiväkirja näyttää vain ylitsepursuavia numeroita toistensa perään. Paino on noussut 55,8 kg:aan, ja peilistä tuijottavat ahdistuneet ja surulliset silmät. Viikonloppuna riitelin isän kanssa - yöllä. Maanantaiaamuna äidin kanssa. Tunnen itseni arvottomaksi, rumaksi, epäonnistuneeksi, lihavaksi, typeräksi, huonoksi. Mitä kaikkia negatiivisia adjektiiveja sitä suomen kielestä löytyykään?

"Oloni on aivan kamala. Vanhemmat pakottaa kouluun, suuttuvat jos en mene. Ahdistaa, itkettää (itku ei tule). Mä haluaisin vain kuolla. Millään ei ole väliä. Kaikki asiat on menettänyt mun elämässä merkityksensä. En mä kuitenkaan voi tehdä itselleni mitään. Pelottaa liikaa, kaikki." eilen klo 6.38

"Pitkästä aikaa en mennyt tänään kouluun. Heräsin, istuin sängyllä tuijottaen seinää ja tein päätöksen olla menemättä. Syy ei ollut itse koulu, vaan ahdistus painonnoususta. Äiti alkoi repiä peittoa päältäni, sanoi että mut 'pitäisi viedä johonkin pöpilään'. Uhkaili, etten nyt pääse Tukholman-reissullemme. Hän kaatoi jopa lasista vettä päälleni 'saadakseen muhun jotain eloa'. Tunsin oloni nöyryytetyksi, häpäistyksi, halvennetuksi. Makasin vain liikkumattomana sängyssäni. Vanhemmat kyselivät olenko ottanut lääkkeeni. Aina kun voin huonosti, he kysyvät sitä. Ihan kuin se siitä johtuisi. Heräsin juuri. Luen Hesaria ja söin maitorahkan. Pitää katsoa, mitä mä jaksan tehdä. Olo on ahdistunut, en jaksa tätä." eilen klo 10.24

Päiväkirjamerkintä ma 17. tammikuuta 2011 klo 22.28
"Aamupaino tasan 55kg. Viikonloppuna riitä yöllä isän kanssa, tänä aamuna äidin kanssa.
Ahdistunut, tyhjä, turta olo. Mietin keinoja, joilla voisin satuttaa itseäni fyysisesti, ilman että jäisi jälkiä. Tai yritän miettiä. Vielä en ole keksinyt mitään. Mun on pakko ryhdistäytyä.
- älä syö
- älä puhu vanhemmille
- mene kouluun
- jumppaa
- tee koulutöitä
- hymyile ystäville
Ehkä paasto onkin se sopiva kidutusmuoto."

Enhän minä sitten paastossakaan onnistunut. On tullut vedettyä tänään maitorahka, tomaatti-papukeittoa, omena, 4 tomaattia ja 200g raejuustoa, eli 800kcal.

En tiedä mitä tehdä. Olen sopinut itselleni koko viikoksi menoa, vaikken jaksaisi mitään. Täytyykö mun vain purra hammasta ja pakottaa? Pitäisi tehdä elokuvaesittely, ainekirjoitus, maantiedon töitä. Ihan tosi, minä en jaksa. Ei, on minun on vain pakko. Ei, kiltti, anna minun levätä. Ei, tee työsi äläkä syö.

Yöllä

En halua muuta kuin tappaa itseni, mutten kuitenkaan tee sitä. Olen päätynyt umpikujaan, enkä pääse pakoon. Olen niin turta, etten osaa itkeä. Voin vain tuijottaa tyhjyyteen ja ajatella, kuinka loistava kuolintapa olisi lopettaa syöminen ja kuolla aliravitsemustilaan. Siinä ehtisi ajatella synkkiä ja kitua. Mietin, millä tavalla voisin aiheuttaa itselleni kipua jättämättä jälkiä kehooni.

Feels like I'll break down tomorrow if I don't die today

Tyhjä olo. Kirjoitan tätä viestiä kännykällä ja istun sängylläni. Aamupaino oli 54,4kg, mikä on aivan hirvittävästi liikaa. Päivän saldoksi kertyi 2000kcal eli ahmiminen on vähentynyt. Silti tuossa on yksi nolla liikaa. Uudenvuodenlupaukseni on, että paino menee alle 50:n talven/kevään aikana. Pakko.

Niin, se tyhjä olo. En tiedä nukuttaako minua. Ei. Joo. Aivot lyövät tyhjää, mitä minun ylipäätään pitäisi tehdä näinä päivinä tai nyt? Nyt taitaa taas alkaa se epävarman ja eksyneen ihmisen ahdistus. En taaskaan tiedä, mitä minun pitäisi tehdä.

Koulun alku näkyy mustana. Pitäisi tehdä koulutöitä, joita ei osaa eikä jaksa. Pitää laihtua. Pitää jaksaa hymyillä. Pitää jaksaa kuunnella ja olla ystävien tukena. Pitää ilahduttaa ihmisiä. Pitää opetella peittelemään asioitaan paremmin vanhemmilta.

Väsyttää. Taidan nukahtaa tähän nyt. En jaksa suorittaa iltatoimia. Iltalääkkeet ottamatta. Hyvää yötä. Tai en minä tiedä. Hyvää iltapäivää.

With the rising, rising sound

Ajatuksia ranskalaisin viivoin

- Jos ystäväni olisi hypännyt sieltä parvekkeelta, minä olisin tappaja
- Pehmeys on inhottavaa, kovat luut ovat ihania
- Olen lihonut erittäin paljon
- Ahdistaa, mutta itku ei tule
- En pidä lupauksia, joita annan itselleni
- Olen piilottanut synkkää puolta minusta läheisimmiltä ystäviltäni, joten en ole rehellinen
- Läskiä on kertynyt joka paikkaan, enkä näe riittävästi rakkaimpia luitani: lonkkaluita tai kylkiluita dekoltee-alueella
- Olen lihava

As I fly around in space odyssey

Olen pitänyt hurjan pitkää taukoa kirjoittamisesta. Suurin syy on häpeä. Häpeän lukemia, mitä laihdutuskalenterini näyttää. Häpeän ajatellessani sitä suurta läjää jouluruokia ja -herkkuja, joita olen porsastellut.

Paras kosto itselleni on kuitenkin julkaista kaikki se paska teille. Nöyryytän itseäni tunnustamalla syntini. Siksi minä sitä kalenteria pidänkin: tarvitsen mustaa valkoisella. Ylensyönnit lasketaan vastahakoisesti kalorilaskurilla ja lukemat kirjataan taulukkoon ylös vaikka itku kurkussa. Se on kosto.

Ja tässä tulee karu totuus:

15.12. 300kcal, 1,5h liikuntaa, paino 52,8kg
16.12. 650kcal, 0h liikuntaa, paino 52,8kg
17.12. 1600kcal, 0,5h liikuntaa, paino 52,1kg
18.12. 3200kcal, 0,7h liikuntaa, paino ?
19.12. 1700kcal, 1,5h liikuntaa, paino 53,0kg
20.12. 2400kcal, 0,3h liikuntaa, paino 52,5kg
21.12. 500kcal, 0,3h liikuntaa, paino 52,5kg
22.12. 2100kcal, 2h liikuntaa, paino 51,7kg
23.12. 2200kcal, 0,5h liikuntaa, paino 51,8kg
24.12. 5500kcal, 0,5h liikuntaa, paino 52,0kg
25.12. 4500kcal, 0h liikuntaa, paino 52,5kg
26.12. 4000kcal, 0,8h liikuntaa, paino 52,9kg
27.12. 3500kcal, 1,6h liikuntaa, paino 53,1kg
28.12. 1350kcal, 0,8h liikuntaa, paino 53,7kg
29.12. 3400kcal, 2h liikuntaa, paino 52,9kg
30.12. 3700kcal, 1h liikuntaa, paino 53,4kg
31.12. 2700kcal, 0h liikuntaa, paino 53,5kg
1.1. 4000kcal, 0h liikuntaa, paino 53,5kg
2.1. 4000kcal, 1h liikuntaa, paino 53,5kg

Minulla on turta ja masentunut olo. Ahdistus ja masennus ovat seuranneet minua tiiviisti joulun jälkeen. Olet monina päivinä vain maannut kotona, tuijottanut seinää ja itkenyt. Näytän lihavalta, yhtä lihavalta kuin 59-kiloisena. Oloni on lihava. En tunne luitani. Pehmeys on kuvottavaa.

Ja jäänyt kaiken roinan alle ahdinkoon

Kuten lisäsin viime kirjoitukseeni, ilta epäonnistui. Vedin kaikkea herkkumoskaa naamaani, kokonaisuudessaan 2100kcal edestä. Vedin viisi kofeiinitablettia ja aamuyöstä alkaen oloni oli kamala. Heräsin neljän aikaan ja hengailin vessanpöntön seurassa puolitoista tuntia, oksentamatta mitään. Aamupaino oli kyllä vain 51,9kg, ehkä siksi koska kofeiinitabletit todella kiihdyttävät aineenvaihduntaa/ruoansulatusta. Vasta illalla olo helpotti, ja sitten pääsinkin uusien herkkujen kimppuun, koska ystävä tuli meille ja toi herkkuja. Siitä sitten 1900kcal. Onneksi sentään reipasta kävelyä ulkona kaksi tuntia.

Sunnuntaina aamupaino oli sama ja syötyä tuli 1200 kilokaloria. Eilen aamupaino oli kuitenkin 52,3kg, mikä tuntui inhottavalta. Liikuin puolisen tuntia ja syömisistä 550kcal.

Eilisestä putosi 100 grammaa täksi aamuksi. Aamu alkoi kevyesti tomaatilla. Koulussa alkoi helvetillinen ahdistus kaikista töistä mitä pitäisi tehdä päivän parin tai viikon aikana: äidinkielen töitä, maantiedon töitä, joulukorttien askartelu, joululahjashoppailu, joululahjojen tekeminen, paketointi. Ahdistus on suuri, kun en tiedä mitä jaksaisin edes tehdä. Enkä pysty mistään joustamaan. Kaikki on tehtävä. Pakko on ehkä maailman ahdistavimpia asioita.

En haluaisi puhua siitä, mitä tein koulun jälkeen. Oli tietysti hienoa, että ulkoilin 45 minuuttia, mutta. Siitä alkoi syöminen. Kaksi isoa lautasellista kasvisspagettia, joulutorttu, 3/4 suklaalevystä ja seitsemän leipää margariinilla. Päivän kalorisaldo? 3000kcal.


Menin vessan lattialle ja painoin pääni lattiaan. Itkin tuskallisesti. Hengitys kiihtyi, en pystynyt rauhoittumaan. Vatsaan sattui, päähän koski, huimasi. Hengitin kiivaammin ja kiivammin. Menin makaamaan selälleni ja aloin vähitellen rauhoittua, hengenveto kerrallaan.

Kylpyhuoneen lokerosta hain kynsisakset ja istuin suihkun perälle, meikit levinneenä, hiukset sekaisin, rumana. Vanha haava auki reidestä, uutta viereen. Saksen terä menee haavaan kauniisti, suurentaen sitä hieman. Istun pitkään vessan lattialla, nojaten kylmiin kaakeleihin, kosketellen veritippoja.

I can watch a sunset on my own

Jo viisi päivää viime kirjoituksestani. Itsenäisyyspäiväaamun paino oli 52,9kg ja juhlapäivällisestämme kerrtyi 1100kcal. En syönyt päivän aikana muuta. Kävelyä tuli parisenkymmentä minuuttia. Tiistaina aamupaino oli 52,8kg, kaloreita kertyi 400 ja puolen tunnin kävelylenkki.

Keskiviikkoaamu alkoi paprikalla ja tomaatilla, ja selvisin sillä iltaan asti. Aamupaino oli 52,5kg. Pelkäsin väsähtäväni totaalisesti, sillä minun oli selvittävä niiden voimalla kahden tunnin urheiluharrastuksestani. Isä oli laittanut eväät, joita en raaskinut heittää roskiin, joten napostelin sitten kotimatkalla kaksi leipää margariinilla, banaanin ja omenan hieman karsastellen.


Eilen aamupaino oli 52,0kg ja hurraahuutoja! Ihana lukema, rakkauslukema! Ruokailuista tuli 500kcal. Siksi olinkin sitten vähän pettynyt tänään aamupainooni: 52,1kg. 100 grammankin nousu tuntuu inhottavalta. En mennyt kouluun väsymyksen vuoksi. Olen syönyt tässä kaksi tomaattia, kolme omenaa ja 12 ruiscrackeriä. Niistä on kertynyt 600kcal.

En ole saunonut perheeni kanssa varmaan vuoteen, koska en halua heidän enää näkevän reidessäni olevaa viiltoarpea (he ovat jo kerran sen nähneet ja keksin hätävalheen) enkä tykkää näyttää kroppaani alasti. Etenkään nyt kun olen laihtunut, sillä he saattaisivat huomata. Tänään ainoastaan mummi oli meillä, joten lähdin saunaan. Hän ei kunnolla näe, joten ei tarvinnut huolehtia, ja hänkin on todella hoikka. Oli ihanaa saunoa mummin kanssa, kun hän kertoi tarinoita elämänsä varrelta. Hän on aivan ihana ♥

Lisäys klo 0.05: Tuli sitten feilattua. Vedin suklaata, kuivakakkua ja omenapiirakkaa. Yök. Päivän saldo 2100kcal. Hyi helvetti.

Sinking embers glow

Mokkapalaperjantai ystävien kanssa oli aika tuhoisa kalorien suhteen. Niitä kertyi 2500. Kävelyä tuli tunti. Aamupaino oli 53,9kg, ja arvatkaa vain olinko iloinen tuosta kolmosesta, jota ei ole näkynyt vaa'alla pitkiin aikoihin. Illalla otin ruokapaljouden vuoksi kaksi kofeiinitablettia. Seuraavana aamun pilasivat siellä ystävän luona mokkapalat ja rasvainen jogurtti. Aamupaino näytti oudosti kuitenkin 53,5kg. Kotiin palattuani en syönyt enää mitään.

Seuraava ilta oli loistava. Lähdin puoli kahdeksan aikoihin kaverin synttäribileisiin. Join pari kevyehköä siideria, joista tuli mukavasti fiilistä. Kolme kofeiinitablettia aiheutti suorastaan huvittavaa jalkatärinää jota ihmettelin yhden kaverin kanssa. Saman kaverin kanssa puhuttiin myös syvällisiä sivuhuoneessa. Äh, oli kyllä niin superkivaa.

Lopussa juttelin yhden tytön kanssa, joka oli kanssani samalla luokalla yläasteella. Kumarruin ottamaan tölkkiä alahyllyltä ja hän sanoi: "Hui, oletpas sä laiha!" "Ai häh, olenko vai?" "Joo, sä olet ihan sika kapea!" "Aijaa..." Hiljenin hetkeksi. Hän kysyi ohimennen myös yhden toisen ystävämme mielipidettä. Tämäkin taisi sanoa samaa, ja meni sitten. Ystäväni sanoi jotain, ettei ollut ennen huomannut, ja että olen todella tikku. Olimme kahden, joten sanoin hiljaa: "Sitä se syömishäiriö teettää." Hän oli pahoillaan puolestani ja keskustelimme aiheesta hetken. Minut säikäytti hieman, että joku huomasi jotain painossani. En ajatellut sen olevan näkyvää.


Jäin sinne viimeisenä, ja koska viimeinen bussi oli jo mennyt, jäin yöksi. Nukuin bilevaatteet päällä ja meikit naamassa kaverin vieressä, ja herättiin iltapäivällä unenpöpperöisinä meikit levinneinä iltapäivällä kahden aikoihin. Lähdin neljän aikoihin kotiin. Oli jo pimeää, kun lähdin ulkoiluttamaan koiraa 40 minuutiksi. Tein todella ripeän kävelylenkin sen kanssa ja kuuntelin samalla Gossipia. Tänään on tullut syötyä vain rasvaton maitorahka, 150kcal. Aamupaino näytti 53,3kg.

Viikonloppu on ollut upea. Juhlista jäi hyvä mieli. Huomenna itsenäisyyspäivänä on tiedossa joku yhteinen perhepäivällinen alku- ja jälkiruokineen. Hermostuttaa. En voi syödä päivän aikana mitään muuta ja pitäytyä pienissä annoksissa ruokailun aikana. Illalla katselen varmaan Linnan juhlia.

It's gonna take a miracle to bring me back

Näin alkuun pientä yhteenvetoa:
- Maanantaina aamupaino oli 56,3kg, en syönyt mitään, kävelyä 45 min.
- Tiistaina aamupaino oli 55,3kg, en syönyt mitään, kävelyä 40 min.
- Keskiviikkona aamupaino oli 54,2kg, söin 1350kcal, ei liikuntaa
- Tänään aamupaino oli 54,5kg, söin 350kcal, kävelyä 50 min.

Tarkemmin tämän päivän ruokailut:
- vihreitä papuja 120kcal
- raejuustoa 70kcal
- tomaatti 30kcal
- kolme mandariinia 100kcal

Pyöristän tuon 350:een, sillä en ymmärrä yhtä asiaa. Tuntuu, kuin olisin ahminut 2000kcal edestä. Mitä ihmettä? Ei juuri minkäänlaista näläntunnetta. Katselin televisiota syödessäni mandariineja ja suljettuani tv:n aloin itkemään mitä oudoimmasta syystä: minun teki mieli mennä ahmimaan suklaata, mutten saanut. En saanut, en saanut, en saanut. Itkin olohuoneen pöytää vasten.

Keskiviikkona ruokasuunnitelmani menivät hieman pieleen, sillä aamulla aloin voida pahoin. Oksetti ja pyörrytti. Olin polvillani lattialla ja painoin pääni alas pitäen silmiäni kiinni. Oli pakko mennä nukkumaan uudestaan. Nukkua pahoinvointi pois. Kolmen tunnin aamupäiväunet auttoivat, mutta sitten aloin syödä voimistuakseni. Pelkäsin koko ajan, että ruokahimot veisivät minut mennessään, mutta pysyin suurinpiirtein säädyllisissä kalorimäärissä. Olisin kuitenkin voinut pidättäytyä niistä muutamista ruoista.

Aamuni alkoi hymyillä kun kuulin, että ysl.elle1 pääsisi koululle itsenäisyyspäiväjuhlaan. Hypin innosta ja hymyilin onnellisena. Hän tuli oppitunnilleni ja halasin häntä. Siinä hän oli, tutussä ympäristössä, hymyilevänä. Toivottavasti hänen hymynsä jatkuisi.

Huomisaamuna herään aikaisin leipomaan mokkapaloja. Paastoan päivän, jonka jälkeen lähden ystävien luokse ja vien tuliaisena mokkapalat. Tiedossa olisi herkutteluilta, mutta pakko pitää joku kuri. Jos kuri ei pidä, saan syödä enintään sen verran, mitä hekin syövät. Jään vielä yöksi, joten muutkin ruokailut tuottavat huolta. Ahdistaa jo valmiiksi, miten kaikki menee.