tiistai 14. joulukuuta 2010

Ja jäänyt kaiken roinan alle ahdinkoon


Kuten lisäsin viime kirjoitukseeni, ilta epäonnistui. Vedin kaikkea herkkumoskaa naamaani, kokonaisuudessaan 2100kcal edestä. Vedin viisi kofeiinitablettia ja aamuyöstä alkaen oloni oli kamala. Heräsin neljän aikaan ja hengailin vessanpöntön seurassa puolitoista tuntia, oksentamatta mitään. Aamupaino oli kyllä vain 51,9kg, ehkä siksi koska kofeiinitabletit todella kiihdyttävät aineenvaihduntaa/ruoansulatusta. Vasta illalla olo helpotti, ja sitten pääsinkin uusien herkkujen kimppuun, koska ystävä tuli meille ja toi herkkuja. Siitä sitten 1900kcal. Onneksi sentään reipasta kävelyä ulkona kaksi tuntia.

Sunnuntaina aamupaino oli sama ja syötyä tuli 1200 kilokaloria. Eilen aamupaino oli kuitenkin 52,3kg, mikä tuntui inhottavalta. Liikuin puolisen tuntia ja syömisistä 550kcal.

Eilisestä putosi 100 grammaa täksi aamuksi. Aamu alkoi kevyesti tomaatilla. Koulussa alkoi helvetillinen ahdistus kaikista töistä mitä pitäisi tehdä päivän parin tai viikon aikana: äidinkielen töitä, maantiedon töitä, joulukorttien askartelu, joululahjashoppailu, joululahjojen tekeminen, paketointi. Ahdistus on suuri, kun en tiedä mitä jaksaisin edes tehdä. Enkä pysty mistään joustamaan. Kaikki on tehtävä. Pakko on ehkä maailman ahdistavimpia asioita.

En haluaisi puhua siitä, mitä tein koulun jälkeen. Oli tietysti hienoa, että ulkoilin 45 minuuttia, mutta. Siitä alkoi syöminen. Kaksi isoa lautasellista kasvisspagettia, joulutorttu, 3/4 suklaalevystä ja seitsemän leipää margariinilla. Päivän kalorisaldo? 3000kcal.


Menin vessan lattialle ja painoin pääni lattiaan. Itkin tuskallisesti. Hengitys kiihtyi, en pystynyt rauhoittumaan. Vatsaan sattui, päähän koski, huimasi. Hengitin kiivaammin ja kiivammin. Menin makaamaan selälleni ja aloin vähitellen rauhoittua, hengenveto kerrallaan.

Kylpyhuoneen lokerosta hain kynsisakset ja istuin suihkun perälle, meikit levinneenä, hiukset sekaisin, rumana. Vanha haava auki reidestä, uutta viereen. Saksen terä menee haavaan kauniisti, suurentaen sitä hieman. Istun pitkään vessan lattialla, nojaten kylmiin kaakeleihin, kosketellen veritippoja.

3 kommenttia:

  1. Voi sua rakas, ei tollaset kalorit oikeesti haittaa aina välillä. Älä viiltele ittees, se ei kyllä auta sua yhtään millään lailla:(

    Kauheesti haleja sulle pieni!! :)

    VastaaPoista
  2. mitä sulle kuuluu?:O susta ei oo kuulunu mitään vähään aikaan?!:)

    VastaaPoista

Kommenttienvalvonta yli 3 päivää vanhoissa teksteissä.