7 vuotta sitten
sunnuntai 12. helmikuuta 2012
I'm crying everyone's tears
Mä en jaksa tätä paskaa. Mun elämä on täyttä paskaa vaan. Oon helvetin yksinäinen ja turhautunut. Tuskin jaksan nousta aamulla sängystä ylös.
Nukuin koko eilisen Ketipinorien turvin (otin ihan sallittuja määriä). En ollut keskiviikon jälkeen pessyt hiuksia. Tänä aamuna pesin ne, hurraa. Jokainen hampaiden pesukin on suuri saavutus. Hain aamupalaa ja pakenin takaisin sotkuiseen huoneeseeni, pimeään luolaani. Olen koko päivän, kuten jokaisen muunkin päivän tiistaista alkaen, vain syönyt, katsonut televisiota, katsonut Sinkkuelämää-jaksoja tietokoneelta, hengaillut netissä, torkkunut sängyssä ja kuunnellut musiikkia.
Reipastuin äsken millin verran ja päätin lähteä koiran kanssa ulos. Puin päälle ja lähdin remmin kanssa hakemaan koiraa olohuoneesta, mutta sepä vain pakeni pöydän alle. Ei saatana. Heitin pyyhkeen kehään ja luovutin. Edes sitä ei kiinnosta hengailla mun kanssa. Heitin ulkovaatteet sängylle ja aloin itkeä. Isä tarjoutuu lähtemään mukaan lenkille, mutta kieltäydyn sanoen: "Ihan sama, antaa olla."
En ole pariin viikkoon nähnyt yhtäkään kaveria. Kaverit saavat odottaa vastauksia tekstiviesteihinsä päiväkausia. Yhdelle en ole vielä vastannut mitään, vaikka viestistä on kohta viikko.
En jaksa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
samaistuin niin tähän sun postaukseen, voikun osaisin sanoa jotain lohduttavaa. Voimia!<3
VastaaPoistaHieman samanlainen olotila täälläkin. En saa mitään aikaiseksi ja hommat kasaantuvat. Ystävät odottavat. Haluaisin painaa pausea, edes hetkeksi. Kaikki painaa päälle. Ihan hurjasti voimia ja jaksamisia sulle! ♥ Anna itsellesi lupa levätä, jotta jaksaisit huomenna kömpiä sängystä ylös edes hieman pirteämpänä. Olet tärkeä, pus.
VastaaPoistaM
Samaistuin minäkin... Ellei minulla sattuisi olemaan koiraa hoidossa, en luultavasti vaivautuisi nousemaan sängystä koko päivänä. Liian vaivalloista.
VastaaPoistaMaanantaina pitäisi aloittaa päiväosastolla. Minun, joka nukun 15-21tuntia vuorokaudessa.