Olen todella hermostunut. Viime tekstissä jäi mainitsematta yksi iso asia, joka sattui, kun minä, äiti, hoitaja ja lääkäri istuimme osastolla juttelemassa jatkostani. En tajunnut kertoa lääkärille, mistä ei saisi puhua äitini kuullen.
Lääkäri alkoi puhua syömishäiriöpoliklinikasta, johon minulle oltiin pistetty psykiatrian poliklinikalta lähete. Kangistuin kauhusta ja hetken en kuullut mitään ympäröivästä maailmasta. Äitini kuullen puhuttiin syömishäiriöstä! En ole ikinä puhunut vanhemmilleni sanaakaan syömisongelmistani, ja nyt ne tuotiin yhtäkkiä esiin! Lääkäri paljasti ehkä suurimman salaisuuteni.
Äiti ei ole maininnut asiasta vielä sanallakaan. Hän ei ole kysynyt mitään! Aloin heti keksiä hätävaletta, jonka sepittäisin: Niin, en ole välillä ahdistukseltani pystynyt syömään jotain yksittäisiä aterioita, ja siks ne luulee, että mulla olis joku syömishäiriö, mutta ei se nyt niin ole todellakaan. Mutta siitä on jo kaksi päivää, eikä äiti ole kysellyt, vaan jättänyt asian tyystin!
Pitäisikö minun itse ottaa asia puheeksi? Enkä muuten todellakaan pysty kertomaan totuutta. Olen kauhuissani.
Tänään muuten nyt tuli se kutsu sh-polille. Minulla on vielä mahdollisuus perua, jos en haluakaan. En tiedä vielä, mitä teen sen kanssa. Mukana tuli täytettäväksi EDI-syömishäiriökysely, BDI-depressioasteikko, BITE-bulimiatesti, CIA-haitta-arviointilomake ja Terveyteen liittyvän elämänlaadun kyselylomake. Pelottaa. Menenkö sinne?
Yksi sana: mene.
VastaaPoista