Joulu ja joulun jälkeen

Menin perjantai-iltana kotiin osastolta. Alku sujui mukavasti. Sitten romahdin hetkellisesti, kun isä tiuski, miksen ollut jo ottanut joulukoristelaatikoita esiin. Itkin hetken, kokosin itseni, ja menin auttamaan. Illalla lähdin kaverin kanssa ajelemaan keskustaan. Se oli mukavaa.

Aattona nukuin pitkään ja heräilin kunnolla vasta ruokailuun. Laittauduin hienoksi ja vietin mukavan illan. Sain sukkien ja pyjamahousujen lisääksi muutamia todella ihania lahjoja kuten iPod nanon, Dsquared2:n hajuveden, kaksi englanninkielistä Skins-kirjaa, Amy Winehousen konsertti -dvd:n, kasvovoiteita, pari ihanaa kaulakorua ja Flow-festarilipun (!). Ilta venyi perheen kanssa yli puolenyön. Kolmen aikaan olin viimeinen hereillä ja olin menossa nukkumaan, kun alkoi ahdistaa yksinäinen olo ja nukkuminen yksin omassa huoneessa.

Heräsin joulupäivänä yhden aikoihin. Myöhemmin söin perheen kanssa päivällisen, jonka jälkeen alkoi ahdistaa. Menin jo seitsemältä nukkumaan lääkkeiden turvin. Maanantaina en kestänyt olla kotona pidempään, joten lähdin iltapäivällä osastolle, vaikka suunnitelmissa oli ollut palata vasta tänään iltakuuteen mennessä.

Ilta osastolla oli kamala. Kuuden aikaan pyysin yhden Opamoxin. Olo oli tunnin ajan melkein hypomaaninen (tuskin tosin johtui lääkkeestä). Kävin röökillä ja kuuntelin 1200 Microgramsia. Mieli alkoi flipata pahasti. Menin huoneeseeni, hain peilinpalasen ja tein haavan kämmenensyrjään. Makasin vessan lattialla ja havahduin todellisuuteen. Vein peilinpalan pois ja hain Ketipinoria hoitajalta. Alkoi taas ahdistaa. Istuin ja makasin vuorotellen pimeän vessan lattialla, hyperventiloin, potkin ovea, seinää ja patteria, hakkasin päätäni ja kuiskasin: "Apua!" Onnekseni tai epäonnekseni kukaan ei kuullut metelöintiäni.

Vaeltelin käytävällä ja nukahdin hetkeksi sohvalle. Odotin ruokailutilan tyhjenevän ihmisistä ja menin ahmimaan herkkuja. Sitten suihkuun, saunaan ja nukkumaan.

Äsken kerroin eilisillasta hoitajalle ja annoin peilinpalaset pois. Hitusen helpottuneempi olo.