sunnuntai 14. helmikuuta 2010

Kuulen hänen sydämensä

Viime päivät ovat olleet sumua. Ahmin, vatsani on kipeä, en ajattele, tuijotan tyhjyyteen, olen auttamattoman onneton, syön lisää, olen hajalla, esitän pirteää, sisälläni joku lyö minua nuijalla. Olen niin läski, etten voi puhua edes terävistä veitsistä, jotka olisivat mun sisällä, sillä miellän terävän hoikaksi. Mä olen niin iso, mun sisällä kaikki on isoa. Nuija on iso.

Ajatukseni ovat sekavia.

Mä tunnen itseni hyödyttömäksi luuseriksi, musta ei ole mihinkään, mulla ei ole tehtävää tai tarkoitusta. Ja olen ihan helvetin yksin.

Mun ois niin paljon parempi lähteä täältä.

2 kommenttia:

  1. Voi, älä ajattele noin. :( Meille kaikille tulee noita päiviä, pääset eteenpäin varmasti.
    Asiat menee vielä paremmin. Iso voimahali multa!
    Tsemppiä <3

    VastaaPoista
  2. Kyllä kaikki vielä kääntyy paremmaksi, mä tiedän sen.
    Sä ansaitset parempaa, ja mä tiedän että sä pystyt nousemaan taas jaloillesi :]
    joten koita jaksaa

    hyvää ystävänpäivää <3

    VastaaPoista

Kommenttienvalvonta yli 3 päivää vanhoissa teksteissä.