Yö ja merenranta

Alkoi ahdistaa, hiivin ulos ja lähdin juoksemaan. Metsän läpi, hiekkatietä pimeässä, suojateiden yli, merenrantaan. Näin hahmon, sitten se katosi, juoksin lujempaa. Istun penkillä, katselen merta, kaupungin valoja, tummaa taivasta ja sen pilviä. Pari yksnäistä lokkia huutaa jossakin. Tuulee, alkaa tulla kylmä, koska en enäää juokse. Yritän miettiä, mitä tekisin. Missään ei ole turvapaikkaa, johon juosta. Pitäisi lähteä kotiin, tehdä pilates-liikkeet, mennä suihkuun ja nukkumaan. Sängyssä olisin turvassa. Aamulla heräisin kuitenkin paikassa, jossa on huone täynnä pahaa, syntisiä ruokia. Ruokia, jotka ovat olemassa vain tehdäkseen minulle väkivaltaa. Ruoka on silkkaa pahuutta.

Miten minä pääsen pois täältä? Lähdenkö kotiin? On kylmä. Suussa maistuu veri. On ihan helvetillisen kylmä ja istun tässä vieläkin.