Anteeksi, etten ole antanut kuulua itsestäni mitään. En vain ole ehtinyt tai jaksanut kirjoittaa. Ei ole ollut mitään järkevää sanottavaa pään sisältä. Sitä vain ajelehtii eteenpäin näitä sateisia, rumia kesäpäiviä.
Aloin käyttää taas lääkkeitä: Cipralexia 15mg, Ketipinoria 200mg. Ne ovat auttaneet hieman. Minulla ei ole enää ahdistuskohtauksia. En voi kuitenkaan sanoa voivani hyvin tai mitään sen tapaista. Vain voimakkaimmat ahdistukset ovat kadonneet, ja olen saanut hieman enemmän voimia esimerkiksi ulkoilla koiran kanssa.
En tiedä tämänhetkistä painoani, ja se totta helvetissä vaivaa minua. Luulen, ettei se ole kauheasti muuttunut viimekertaisesta. Välillä olen syönyt vähemmän, välillä enemmän. Satunnaisesti olen jopa hetken pitänyt kroppaani hyvänä, mutta sitten taas palannut todellisuuteen ja ymmärtänyt olevani isompi ja rumempi kuin kaikki muut.
Itkin, kun huomasin, etteivät yhdetkään vanhat farkkuni mahdu minulle. Onneksi en käytä farkkuja juuri koskaan. On kuitenkin muita vaatteita, joista todella pidän ja jotka ovat nyt tiukkoja. Olen liian iso.
Kuuntelen tätä kappaletta, ja alkoi ahdistaa. Olen jossakin omituisessa tyhjiössä, ahdistaa. Tämä on kamalaa, enkä haluaisi olla täällä.
Hyvä että oot saaanu lääkkeitä, toivottavasti saat tarpeeks juteltua kanssa.
VastaaPoistaEn oikeen osaa sanoa mitään... *ISO HALAUS* ja ihan hirveästi voimia<3