Näitä varmaan tulee jatkossa koko ajan: kirjoituksia, joissa kerron uudestaan ja uudestaan, kuinka minulla on paha olla ja kuinka ahdistus vain syvenee. Nyt ahdistuksellekin on enää yksi selkeä syy: läski. Loma vei koulumurheet mennessään, sentään, mutta tilalle tuli tuo läskiahdistus oikein moninkertaisena.
Olen joka päivä saanut jossain vaiheessa aina laihdutusinnon, sitten se on kestänyt puoli vuorokautta, jonka jälkeen olen taas romahtanut. Eilen oli ennätys vähään aikaan, söin "vain" 1800kcal. Kuitenkin yöllä minulla oli niin nälkä, että sattui enkä saanut unta moneen tuntiin, jolloin menin syömään hapankorppuja. Ahdisti niin paljon, että olin koko ajan nousemassa ylös sängystä ja lähdössä koiran kanssa ulos, mutten raaskinut herättää sitä. Nukahdin ehkä viiden aikoihin.
Aamulla heräsin kahdeksalta, eikä minua nukuttanut lainkaan. Lähdin koiran kanssa ulos. Hellevaatteet paljastivat läskini ja tunsin itseni lihavaksi, rumaksi ja valtavaksi valaaksi. Sortsien lahkeista tursusi läskiä, vatsa pullotti kuin raskausvatsa, posket kuin pikkulapsella. Käveleminen kadulla ahdisti hirvittävästi. Näytin kuvottavalta ja näytän edelleen.
Miksi pilasin tämänkin päivän? Aamun omena oli ok, mutta sitten: monta leipää margariinilla, mansikoita ja maitoa, lisää mansikoita ja maitoa, iso annos pastaa, kaksi jättilasillista pirtelöä. HYI HELVETTI. VIHAAN ITSEÄNI!
En oikeasti tiedä enää mitä tapahtuu. Peli on menetetty, kaikessa.
Toivottavasti helpottaa ees vähän, että pääset tänne blogiin purkamaan ahdistusta... Eikö sulla oo ketään ystävää jolle voisit avautua ja jonka olkaa vasten voisit itkeä? Tuntuu niin pahalta ku kuulostat aina nii kamalan yksinäiseltä, ois niin ihanaa jos jotenki pääsisit jaloilles! :( <3 Halauksia!<3
VastaaPoista