Minulla on niin paha olla. Itkettää tämä tuska painonnoususta. Painoni on kohonnut entisiin lukemiin, viiltää ihan rinnasta kirjoittaa se tähän: 57,8kg. Tuntuu niin helvetin pahalta. Itken vain, kyynelille ei näy loppua. Olen niin yksin, ketään ei ole, kelle puhua. Moitteita vain siitä, kuinka en ole tehnyt koulutöitä, en mennyt terapiaan ja etten vienyt uutta terapiarahoitushakemusta Kelaan.
Olen vaeltanut koko päivän yöpuvussa kotona väliä tietokone–jääkaappi–televisio. Huoneeni lattia on tavaroiden peitossa, sänky petaamatta, ikkunan kaihtimet olleet kiinni koko päivän.
Päätin olla ensimmäistä kertaa rehellinen eräälle parhaalle ystävälleni, ja avautua ongelmistani rehellisesti nähdessämme huomenna. On ollut inhottavaa kertoa hänelle valkoisia valheita koulunkäyntini hitaudesta tai oudoista menoistani kaupungilla (terapia ja lääkäri). Kuitenkin minua pelottaa haurauteni ja heikkouteni näyttäminen hänelle. Entä jos hän on pettynyt minuun? Entä jos...
Itkettää vain.
oo vahva ja kerro sille!
VastaaPoistamä oon niin niin monesti halunnu kertoa yhdelle hyvälle yställe tästä, mutta joka kerta oon jänistäny, koska tiedän että se ystävä ei ymmärtäis. hän on niin maan läheinen ja huolehtivainen. se passittaisi mut hoitoon kuitenkin.
jonkin aika sitten kuulin että hän lähtee ulkomaille töihin. nyt mulla olisi viimeinen sauma kertoa sille.
täytyy harkita..
rohkeasti vain! ei sun ystävä ainakaan pettynyt voi olla, pikemmin huolissaan!
onnee kertomiseen!<3
Kyllä ystäväsi varmasti tukee sinua. Voihan se tietty olla aika shokki, mutta kyllä hän ainakin jonkun ajan kuluttua (ellei heti) osaa arvostaa sitä, että uskalsit avautua juuri hänelle :)
VastaaPoistaVoimia ja haleja muru <3
nyt pitää kerätä kaikki rohkeus ja pukea se illalla päälle. täytyy olla ajattelematta mitä muut sanoo. ja toi mekko on ihana, se on niin mukava kun ei purista mistään.
VastaaPoista<3 olet rakas!
VastaaPoista