Laihdutuslääkkeiden osto vaikeutuu

Lue uutinen

Luultavasti näin toimitaan, etteivät juuri meidänlaiset ihmiset pääsisi ostelemaan niitä.

"perusteellisesti varmistetaan että – – käyttää lääkettä oikein ja oikeaan tarkoitukseen"

Mitäköhän tällä tarkoitetaan? Mitenköhän he varmistavat? Ostaessa pitää ilmeisesti valmistautua kertomaan uskottava tarina.

Salaisilla teillä

- Olen lihonut lähtöpainooni.
- Lähdin vanhemmilta salaa junalla 200km päähän kotoa tapaamaan yhtä ystävääni, johon tutustuin sh-blogissa. Oli ihanaa tuntea itsensä vapaaksi, olla yötä pois kotoa ja koko kaupungista, sekä viettää aikaa ihanan ystäväni kanssa.
- Haluaisin käpertyä viltin alle ja katsella tv:tä.
- Suren suunnattomasti, etten tanssinut vanhoja. Oli tuskallista tuntea itsensä niin ulkopuoliseksi muiden tanssahdellessa kauniina ja onnellisina ja katsella sivusta heidän intoillessaan juhlimista jatkoilla ja jatkojenjatkoilla.
- Olen ruma.

So who's gonna rescue us from ourselves

Minulla on niin paha olla. Itkettää tämä tuska painonnoususta. Painoni on kohonnut entisiin lukemiin, viiltää ihan rinnasta kirjoittaa se tähän: 57,8kg. Tuntuu niin helvetin pahalta. Itken vain, kyynelille ei näy loppua. Olen niin yksin, ketään ei ole, kelle puhua. Moitteita vain siitä, kuinka en ole tehnyt koulutöitä, en mennyt terapiaan ja etten vienyt uutta terapiarahoitushakemusta Kelaan.

Olen vaeltanut koko päivän yöpuvussa kotona väliä tietokone–jääkaappi–televisio. Huoneeni lattia on tavaroiden peitossa, sänky petaamatta, ikkunan kaihtimet olleet kiinni koko päivän.

Päätin olla ensimmäistä kertaa rehellinen eräälle parhaalle ystävälleni, ja avautua ongelmistani rehellisesti nähdessämme huomenna. On ollut inhottavaa kertoa hänelle valkoisia valheita koulunkäyntini hitaudesta tai oudoista menoistani kaupungilla (terapia ja lääkäri). Kuitenkin minua pelottaa haurauteni ja heikkouteni näyttäminen hänelle. Entä jos hän on pettynyt minuun? Entä jos...

Itkettää vain.

Life leaves you surprised, slaps you in the eyes

Juoksin äsken tunnin ja 33 minuutin ajan, 11,3 kilometriä. Ahdistus ei lievittynyt.

You want me be somebody who I'm really not

Vihaan itseäni. Painan jo 55,7kg, eilen aamupaino oli 56,3kg. En ole jaksanut laskea kaloreita, mutta ne ovat joka päivä kohonneet pilviin, ihan oikeasti pilviin. Äsken oksensin banaania, hyi olen kuvottava.

Hyi vitun vitun vitun vitun vittu. Ihan pakko ostaa vitun kofeiinitabletteja ja pian! Samoin voisin ostaa kromitabletteja. Sitten kun saisi jostain vielä jotain, jolla oikeasti saisi sekoitettua pään.

Kuvotan itseäni. Kuvotan itseäni. Kuvotan itseäni. Kuvotan itseäni.

Minulla on kädessäni sekä terapeutin että lääkärin lausunto kuntoutusrahan hakemista varten. Kolmas vuosi terapiassa alkaisi, eli viimeinen, jonka Kela maksaa. Ja mutsi vittu avasi minun nimissäni lähetetyn lausunnon! Voi vitun vitun vittu! Ei muka lukenut siinä mitään uutta, mutta vittu siinä lukee mun mielialanvaihteluoireista ja vittu syömisistäkin jonkin verran!

Lääkäri on vitun ärsyttävä. Sitä ei enää kiinnostaa muu kuin mun mielialanvaihteluni ja lääkkeistä rupattelu, ja se jaksaa hokea, että "et itse vain huomaa omaa paranemistasi, oikeasti voit jo huomattavasti paremmin." Terapeutin ja sen lausunnot eroavatkin aika paljon toisistaan. Terapeutin näkemys on melkoisesti realistisempi.

Lääkäri: – – mikä antaa syytä epäillä kaksisuuntaisuutta. – – Hyvin vahva epäily kaksisuuntaisuudesta tullut – – vanhempien mielestään nuori on pehmentynyt huomattavasti. – – Nuoren itse hyvin vaikea huomata muutosta voinnissa.

Lääkäri ei edes osaa kirjoittaa tai puhua suomea oikeaoppisesti. Häntä ei myöskään ole ikinä kiinnostanut syömisasiani. Sitä en sitten tiedä, onko se hyvä vai huono asia.

Terapeutti: pakonomaiset laihduttamispyrkimykset sitovat psyykkistä energiaa – – hän jumppaa öisin muiden nukkuessa niin kauan, ettei jaksa aamulla herätä – – potilas jouduttiin toimittamaan ensiapupoliklinikalle tammikuun lopussa 2010, kun hän oli ottanut kotibileissä kofeiinitabletteja psyykelääkkeiden ja alkoholin kanssa. Hoitava lääkäri arvioi tuolloin, ettei kuitenkaan psykiatrisen sairaalahoidon tarvetta ollut [ts. lääkäri kysyi minulta ja minä kieltäydyin ja sanoin voivani hyvin]. – – koulussa hän tippui kursseilta, vuorokausirytmi oli kadoksissa

Totuudenmukaisesti sanoin myös terapeutilleni toissapäivänä, että jos en käy lukiota, minusta ei tule mitään, olisin hävettävän tyhmä, eikä minulla ole syytä elää. Niin jyrkältä kuin se kuulostaakin, olen aivan tosissani.

Pessimistipuoleni syrjäyttää vuosi vuodelta optimistipuoltani enemmän ja enemmän.