maanantai 30. tammikuuta 2012

I don't have to exist outside this place



Päiväni on kulkenut hitaasti, syvässä masentuneessa sumussa. Heräsin, söin, jumitin. Zyprexat ovat loppuneet ja vein reseptin uusittavaksi. Saan reseptin ja lääkkeet vasta viikon kuluttua. Cipralexia on onneksi vielä. Ketipinoreja oli onneksi vielä reseptillä noutamatta, joten kävin hakemassa ne. Nyt on taas unensaanti turvattu.

Tuntuu, etten osaa kuvata tätä masentunutta oloa. Siihen liittyy tyhjyyden tunnetta, surua, uupumusta, tylsistyneisyyttä ja läskiperseilyä. Minulla on paha olla omissa nahoissa, omassa kehossani, tässä huoneessa, tässä talossa.

I don't have to exist outside this place. En elä, en ole enää tässä maailmassa, tuolla. Elämäni (ja kuollut sieluni) on tässä huoneessa 24/7.

1 kommentti:

  1. Huoh, mä vihasin Zyprexaa yli kaiken. Onneksi ei enää tarvitse. Paljon kannustusta sulle hei, toivottavasti pääset eteenpäin ja hyvään suuntaan (:

    VastaaPoista

Kommenttienvalvonta yli 3 päivää vanhoissa teksteissä.