Vietin upean festariviikonlopun juuri ennen koulun alkua. Se oli lähes täydellistä: aivan upeita artisteja, sopivasti alkoholia, hyvä porukka, niukkaa syömistä, pyöräilyä, pitkiä öitä. Erityisen onnellinen olin lähes kahden kilon painonpudotuksesta (pääsin "jopa" 61,1:een) ja siitä, että eräs poika sanoi minua kauniiksi. Jatkoin niukalla ravinnolla alkuviikon, mutta keskiviikosta lähtien romahdin ja söin jäätelöä ja leipää illalla. Sama jatkui seuraavina päivinä. Enkä perjantaista lähtien mennyt kouluun.
Viimeiset kolme päivää olen maannut kotona surullisena. Olen syönyt suurinpiirtein kulutuksen verran, eli liikaa. Pyrin syömään erittäin terveellisesti ja välttämään leipää. Sunnuntaina ja eilen kävin lenkillä, koska oli vain pakko. Tänään tulin taas kouluun. Minulla on ainoastaan kaksi kurssia, mutta on vaikea jaksaa sitäkään.
Aloitin juuri baletin harrastamisen. Se on juuri sopivan rankkaa ja haastavaa. Harjoitussalin peilistä oli vain inhottavaa tuijottaa pulleita jalkojaan ja jättimäistä takamusta. Minun pitää laihtua, ja baletti auttaa ja motivoi siinä.
Otin eilen illalla pitkästä aikaa Ketipinorin ja aamupäivällä olin aivan tokkurassa terapiassa. Koska erehdyin terapia-ajan suhteen viime viikolla enkä tullut tunnille, joudun maksamaan siitä puolet, ja sekös minua ärsyttää. En pystynyt tai jaksanut puhua terapiassa yhtään mitään. Tuskin kykenin ajattelemaan. Välillä ajatukset harhailivat suuttumukseeni ystävääni kohtaan, sitten itsensä vahingoittamissuunnitelmiin. Jälkimmäistä en kertonut terapeutille.
Jouduin kuukauden alussa perumaan aikani poliklinikan hoitajalle, enkä ole jaksanut soittaa ja sopia uutta. Nyt ei siis ole lääkkeitä (Cipralex) jäljellä, eikä poliaikaa tiedossa. En vain jaksa hoitaa asioita ja huolehtia itsestäni.
7 vuotta sitten
Kokemuksesta voin sanoa, että hoitamattomat asiat pistää ahdistamaan vaan lisää :( Ota nyt asiaksesi edes se reseptin uusiminen. Ei varmaan tee voinnille hyvää että tulee yht´äkkinen stoppi lääkkeen saannille jos ja kun niitä kuitenkin tarvitset! Voimia tositositosi paljon!! Kiva kuulla, että sulla on ollut välillä.. pitkästä aikaa vähän kivempaakin :) Olet rohkea kun menit balettiin. Itse en ole eläessäni uskaltanut mennä mukaan mihinkään "ryhmäliikunta"harrastukseen. Sinussa on selvästi tekemisen voimaa. Trust yourself!
VastaaPoistakiitos<3 pitää yrittää jaksaa hoitaa niitä lääkkeitä taas itselleni, olo varmasti helpottuisi. Itseäni ei juuri pelottanut mennä ryhmäliikuntaan, kun kaikki siellä kuitenkin ovat aloittelijoita eikä kukaan osaa mitään, ja niinhän se olikin! Tekemisen voimaa on vielä onneksi harrastuksien suhteen, koulun suhteen taas ei...
VastaaPoistaMinusta olisi ihanaa päästä kokeilemaan joskus balettia! Mutta en ole löytänyt juuri aikuisille mitään kursseja... saanko mä kysyä sulta vinkkiä, mistä kannattaisi lähteä etsimään?
VastaaPoista