Ja jäänyt kaiken roinan alle ahdinkoon

Kuten lisäsin viime kirjoitukseeni, ilta epäonnistui. Vedin kaikkea herkkumoskaa naamaani, kokonaisuudessaan 2100kcal edestä. Vedin viisi kofeiinitablettia ja aamuyöstä alkaen oloni oli kamala. Heräsin neljän aikaan ja hengailin vessanpöntön seurassa puolitoista tuntia, oksentamatta mitään. Aamupaino oli kyllä vain 51,9kg, ehkä siksi koska kofeiinitabletit todella kiihdyttävät aineenvaihduntaa/ruoansulatusta. Vasta illalla olo helpotti, ja sitten pääsinkin uusien herkkujen kimppuun, koska ystävä tuli meille ja toi herkkuja. Siitä sitten 1900kcal. Onneksi sentään reipasta kävelyä ulkona kaksi tuntia.

Sunnuntaina aamupaino oli sama ja syötyä tuli 1200 kilokaloria. Eilen aamupaino oli kuitenkin 52,3kg, mikä tuntui inhottavalta. Liikuin puolisen tuntia ja syömisistä 550kcal.

Eilisestä putosi 100 grammaa täksi aamuksi. Aamu alkoi kevyesti tomaatilla. Koulussa alkoi helvetillinen ahdistus kaikista töistä mitä pitäisi tehdä päivän parin tai viikon aikana: äidinkielen töitä, maantiedon töitä, joulukorttien askartelu, joululahjashoppailu, joululahjojen tekeminen, paketointi. Ahdistus on suuri, kun en tiedä mitä jaksaisin edes tehdä. Enkä pysty mistään joustamaan. Kaikki on tehtävä. Pakko on ehkä maailman ahdistavimpia asioita.

En haluaisi puhua siitä, mitä tein koulun jälkeen. Oli tietysti hienoa, että ulkoilin 45 minuuttia, mutta. Siitä alkoi syöminen. Kaksi isoa lautasellista kasvisspagettia, joulutorttu, 3/4 suklaalevystä ja seitsemän leipää margariinilla. Päivän kalorisaldo? 3000kcal.


Menin vessan lattialle ja painoin pääni lattiaan. Itkin tuskallisesti. Hengitys kiihtyi, en pystynyt rauhoittumaan. Vatsaan sattui, päähän koski, huimasi. Hengitin kiivaammin ja kiivammin. Menin makaamaan selälleni ja aloin vähitellen rauhoittua, hengenveto kerrallaan.

Kylpyhuoneen lokerosta hain kynsisakset ja istuin suihkun perälle, meikit levinneenä, hiukset sekaisin, rumana. Vanha haava auki reidestä, uutta viereen. Saksen terä menee haavaan kauniisti, suurentaen sitä hieman. Istun pitkään vessan lattialla, nojaten kylmiin kaakeleihin, kosketellen veritippoja.

I can watch a sunset on my own

Jo viisi päivää viime kirjoituksestani. Itsenäisyyspäiväaamun paino oli 52,9kg ja juhlapäivällisestämme kerrtyi 1100kcal. En syönyt päivän aikana muuta. Kävelyä tuli parisenkymmentä minuuttia. Tiistaina aamupaino oli 52,8kg, kaloreita kertyi 400 ja puolen tunnin kävelylenkki.

Keskiviikkoaamu alkoi paprikalla ja tomaatilla, ja selvisin sillä iltaan asti. Aamupaino oli 52,5kg. Pelkäsin väsähtäväni totaalisesti, sillä minun oli selvittävä niiden voimalla kahden tunnin urheiluharrastuksestani. Isä oli laittanut eväät, joita en raaskinut heittää roskiin, joten napostelin sitten kotimatkalla kaksi leipää margariinilla, banaanin ja omenan hieman karsastellen.


Eilen aamupaino oli 52,0kg ja hurraahuutoja! Ihana lukema, rakkauslukema! Ruokailuista tuli 500kcal. Siksi olinkin sitten vähän pettynyt tänään aamupainooni: 52,1kg. 100 grammankin nousu tuntuu inhottavalta. En mennyt kouluun väsymyksen vuoksi. Olen syönyt tässä kaksi tomaattia, kolme omenaa ja 12 ruiscrackeriä. Niistä on kertynyt 600kcal.

En ole saunonut perheeni kanssa varmaan vuoteen, koska en halua heidän enää näkevän reidessäni olevaa viiltoarpea (he ovat jo kerran sen nähneet ja keksin hätävalheen) enkä tykkää näyttää kroppaani alasti. Etenkään nyt kun olen laihtunut, sillä he saattaisivat huomata. Tänään ainoastaan mummi oli meillä, joten lähdin saunaan. Hän ei kunnolla näe, joten ei tarvinnut huolehtia, ja hänkin on todella hoikka. Oli ihanaa saunoa mummin kanssa, kun hän kertoi tarinoita elämänsä varrelta. Hän on aivan ihana ♥

Lisäys klo 0.05: Tuli sitten feilattua. Vedin suklaata, kuivakakkua ja omenapiirakkaa. Yök. Päivän saldo 2100kcal. Hyi helvetti.

Sinking embers glow

Mokkapalaperjantai ystävien kanssa oli aika tuhoisa kalorien suhteen. Niitä kertyi 2500. Kävelyä tuli tunti. Aamupaino oli 53,9kg, ja arvatkaa vain olinko iloinen tuosta kolmosesta, jota ei ole näkynyt vaa'alla pitkiin aikoihin. Illalla otin ruokapaljouden vuoksi kaksi kofeiinitablettia. Seuraavana aamun pilasivat siellä ystävän luona mokkapalat ja rasvainen jogurtti. Aamupaino näytti oudosti kuitenkin 53,5kg. Kotiin palattuani en syönyt enää mitään.

Seuraava ilta oli loistava. Lähdin puoli kahdeksan aikoihin kaverin synttäribileisiin. Join pari kevyehköä siideria, joista tuli mukavasti fiilistä. Kolme kofeiinitablettia aiheutti suorastaan huvittavaa jalkatärinää jota ihmettelin yhden kaverin kanssa. Saman kaverin kanssa puhuttiin myös syvällisiä sivuhuoneessa. Äh, oli kyllä niin superkivaa.

Lopussa juttelin yhden tytön kanssa, joka oli kanssani samalla luokalla yläasteella. Kumarruin ottamaan tölkkiä alahyllyltä ja hän sanoi: "Hui, oletpas sä laiha!" "Ai häh, olenko vai?" "Joo, sä olet ihan sika kapea!" "Aijaa..." Hiljenin hetkeksi. Hän kysyi ohimennen myös yhden toisen ystävämme mielipidettä. Tämäkin taisi sanoa samaa, ja meni sitten. Ystäväni sanoi jotain, ettei ollut ennen huomannut, ja että olen todella tikku. Olimme kahden, joten sanoin hiljaa: "Sitä se syömishäiriö teettää." Hän oli pahoillaan puolestani ja keskustelimme aiheesta hetken. Minut säikäytti hieman, että joku huomasi jotain painossani. En ajatellut sen olevan näkyvää.


Jäin sinne viimeisenä, ja koska viimeinen bussi oli jo mennyt, jäin yöksi. Nukuin bilevaatteet päällä ja meikit naamassa kaverin vieressä, ja herättiin iltapäivällä unenpöpperöisinä meikit levinneinä iltapäivällä kahden aikoihin. Lähdin neljän aikoihin kotiin. Oli jo pimeää, kun lähdin ulkoiluttamaan koiraa 40 minuutiksi. Tein todella ripeän kävelylenkin sen kanssa ja kuuntelin samalla Gossipia. Tänään on tullut syötyä vain rasvaton maitorahka, 150kcal. Aamupaino näytti 53,3kg.

Viikonloppu on ollut upea. Juhlista jäi hyvä mieli. Huomenna itsenäisyyspäivänä on tiedossa joku yhteinen perhepäivällinen alku- ja jälkiruokineen. Hermostuttaa. En voi syödä päivän aikana mitään muuta ja pitäytyä pienissä annoksissa ruokailun aikana. Illalla katselen varmaan Linnan juhlia.

It's gonna take a miracle to bring me back

Näin alkuun pientä yhteenvetoa:
- Maanantaina aamupaino oli 56,3kg, en syönyt mitään, kävelyä 45 min.
- Tiistaina aamupaino oli 55,3kg, en syönyt mitään, kävelyä 40 min.
- Keskiviikkona aamupaino oli 54,2kg, söin 1350kcal, ei liikuntaa
- Tänään aamupaino oli 54,5kg, söin 350kcal, kävelyä 50 min.

Tarkemmin tämän päivän ruokailut:
- vihreitä papuja 120kcal
- raejuustoa 70kcal
- tomaatti 30kcal
- kolme mandariinia 100kcal

Pyöristän tuon 350:een, sillä en ymmärrä yhtä asiaa. Tuntuu, kuin olisin ahminut 2000kcal edestä. Mitä ihmettä? Ei juuri minkäänlaista näläntunnetta. Katselin televisiota syödessäni mandariineja ja suljettuani tv:n aloin itkemään mitä oudoimmasta syystä: minun teki mieli mennä ahmimaan suklaata, mutten saanut. En saanut, en saanut, en saanut. Itkin olohuoneen pöytää vasten.

Keskiviikkona ruokasuunnitelmani menivät hieman pieleen, sillä aamulla aloin voida pahoin. Oksetti ja pyörrytti. Olin polvillani lattialla ja painoin pääni alas pitäen silmiäni kiinni. Oli pakko mennä nukkumaan uudestaan. Nukkua pahoinvointi pois. Kolmen tunnin aamupäiväunet auttoivat, mutta sitten aloin syödä voimistuakseni. Pelkäsin koko ajan, että ruokahimot veisivät minut mennessään, mutta pysyin suurinpiirtein säädyllisissä kalorimäärissä. Olisin kuitenkin voinut pidättäytyä niistä muutamista ruoista.

Aamuni alkoi hymyillä kun kuulin, että ysl.elle1 pääsisi koululle itsenäisyyspäiväjuhlaan. Hypin innosta ja hymyilin onnellisena. Hän tuli oppitunnilleni ja halasin häntä. Siinä hän oli, tutussä ympäristössä, hymyilevänä. Toivottavasti hänen hymynsä jatkuisi.

Huomisaamuna herään aikaisin leipomaan mokkapaloja. Paastoan päivän, jonka jälkeen lähden ystävien luokse ja vien tuliaisena mokkapalat. Tiedossa olisi herkutteluilta, mutta pakko pitää joku kuri. Jos kuri ei pidä, saan syödä enintään sen verran, mitä hekin syövät. Jään vielä yöksi, joten muutkin ruokailut tuottavat huolta. Ahdistaa jo valmiiksi, miten kaikki menee.