Koko teini-iän halusin oppia oksentamaan. Paastojen jälkeen sain massiivisia ahmimiskohtauksia, jolloin hamusin salaa keittiöstä suosikkiherkkujani: leipää, jogurttia, jäätelöä, leivonnaisia, keksejä... Saatoin ahmia useamman tuhatta kaloria yhdellä kertaa. Usein syöminen tapahtui suoraan jääkaapin ovella, seisaaltaan.
Ahmimista seurasi morkkis. Ylle vyöryävää henkistä pahaa oloa yritin lievittää seuraavin keinoin: veden juonti, kofeiinitabletit, kahvin juonti, jota seurasi toivottavasti pian ulostus tai ripuli, jumppahetki, juoksulenkki itkien tai itsensä oksennuttamisen yritys. Kakomista pidemmälle en siinä koskaan onnistunut.
Viime aikoina minulla on tullut spontaaneja oksetuskohtauksia useammin. En tiedä, johtuvatko ne esim. stressistä, tai sitten vaikka huumeista. Usein on saattanut esim. juhlintaa seuranneena iltana tulla oksennus, ilman että olen edes kärsinyt varsinaisesta krapulasta. Aiemmin pelkästään alkoholin kanssa lätränneenä en ikinä oksentanut krapulassa.
Nyt kuitenkin opin, että kun oksetuskohtaus iskee, saan laatan lentämään aika helpostikin työntämällä vain sormet oikein sinne tukahduttavan syvälle kurkkuun. Paha tulee ulos ja olo helpottuu.
Toissa päivänä minua stressasi töissä. Sain moitteita, joiden perusteluita en ymmärtänyt. Alkoi itkettää. Reagoin siten, että ensin kieltäydyin syömästä lounasta, mutta lopulta söinkin, ja söin muuten itseni ihan ähkyyn. Sen jälkeen ahdistus jälleen kasvoi, joten etsin metsästin hotellista äkkiä naistenvessan ja oksensin. Oksennuksen jälkeen tihrustin itkua. Tuijotin itseäni vessan peilistä. Olin turvonneen ja väsyneen näköinen.
