Oksennus

Koko teini-iän halusin oppia oksentamaan. Paastojen jälkeen sain massiivisia ahmimiskohtauksia, jolloin hamusin salaa keittiöstä suosikkiherkkujani: leipää, jogurttia, jäätelöä, leivonnaisia, keksejä... Saatoin ahmia useamman tuhatta kaloria yhdellä kertaa. Usein syöminen tapahtui suoraan jääkaapin ovella, seisaaltaan.

Ahmimista seurasi morkkis. Ylle vyöryävää henkistä pahaa oloa yritin lievittää seuraavin keinoin: veden juonti, kofeiinitabletit, kahvin juonti, jota seurasi toivottavasti pian ulostus tai ripuli, jumppahetki, juoksulenkki itkien tai itsensä oksennuttamisen yritys. Kakomista pidemmälle en siinä koskaan onnistunut.

Viime aikoina minulla on tullut spontaaneja oksetuskohtauksia useammin. En tiedä, johtuvatko ne esim. stressistä, tai sitten vaikka huumeista. Usein on saattanut esim. juhlintaa seuranneena iltana tulla oksennus, ilman että olen edes kärsinyt varsinaisesta krapulasta. Aiemmin pelkästään alkoholin kanssa lätränneenä en ikinä oksentanut krapulassa.

Nyt kuitenkin opin, että kun oksetuskohtaus iskee, saan laatan lentämään aika helpostikin työntämällä  vain sormet oikein sinne tukahduttavan syvälle kurkkuun. Paha tulee ulos ja olo helpottuu.

Toissa päivänä minua stressasi töissä. Sain moitteita, joiden perusteluita en ymmärtänyt. Alkoi itkettää. Reagoin siten, että ensin kieltäydyin syömästä lounasta, mutta lopulta söinkin, ja söin muuten itseni ihan ähkyyn. Sen jälkeen ahdistus jälleen kasvoi, joten etsin metsästin hotellista äkkiä naistenvessan ja oksensin. Oksennuksen jälkeen tihrustin itkua. Tuijotin itseäni vessan peilistä. Olin turvonneen ja väsyneen näköinen.

Kolme viikkoa pakollista puhtautta

Lähdin työmatkalle ja pakkasin viimeiset rippeeni elämäni eliksiiriä mukaan. Minigrip oli jo kulunut ja valkoista jauhetta oli enää vähän jäljellä. Miten selviäisin kolme viikkoa tällä määrällä, mietin mielessäni.

Perillä huomasin, että olin pakannut huonosti. Koko viimeinen pihaus oli mennyttä. Panikoin hieman: miten mä nyt jaksaisin tehdä töitä? En uskaltanut vieraalla paikkakunnalla lähteä etsimään mitään uutta kamanlähdettä. Se olisi aivan liian hasardia. Pussi lensi hotellin vessan roskiin, ja kaivoin matkalaukusta seuraavaksi parhaat vaihtoehdot, kofeiini- ja vihreäteeuutetabletit. Näillä pitäisi selvitä seuraavat kolme viikkoa maailman tehokkaimpana työtetekijänä.

Tuijotan maisemaa hotellihuoneen ikkunasta. En olisi ikinä uskonut elämäni suolan olevan amfetamiini.

Addikti on aina addikti

Vuodet ovat vierineet. Herkästä tytöstä on kasvanut epävakaa naishirviö. Hän tekee maanisesti töitä, juhlii lauantaista aina läpi sunnuntaihin asti, käyttää innokkaasti erilaisia päihteitä, on unohtanut ystävänsä ja perheensä, ja jaksaa hektistä elämäänsä vain joka-aamuisten amfetamiiniviivojen voimin. Piri vie pois nälän, ja se vasta hienoa onkin. Hän on moraaliton, liian flirtti, mutta niin kovin viattoman näköinen. Susi lampaan vaatteissa, varsinainen uskottelun mestari. Hän rakastuu jokaiseen ja takertuu, kuin täyttämään sydämessä olevaa veristä onttoa monttua. Hän ajattelee väkivallan tekemistä ja väkivallan kokemista. Jatkuvasti hän lupaa itselleen, että kun olen saanut tämän projektin suoritettua, saan tappaa itseni.

Tämä hirviö ei edes tiedä enää omaa nimeään. Hän uskoo olevansa vangittuna valheelliseen todellisuuteen. Oikeasti häntä ei edes ole, ja kaikki ympärillä olevakin on valhetta.