Laihdutuslääkkeiden osto vaikeutuu

Lue uutinen

Luultavasti näin toimitaan, etteivät juuri meidänlaiset ihmiset pääsisi ostelemaan niitä.

"perusteellisesti varmistetaan että – – käyttää lääkettä oikein ja oikeaan tarkoitukseen"

Mitäköhän tällä tarkoitetaan? Mitenköhän he varmistavat? Ostaessa pitää ilmeisesti valmistautua kertomaan uskottava tarina.

Salaisilla teillä

- Olen lihonut lähtöpainooni.
- Lähdin vanhemmilta salaa junalla 200km päähän kotoa tapaamaan yhtä ystävääni, johon tutustuin sh-blogissa. Oli ihanaa tuntea itsensä vapaaksi, olla yötä pois kotoa ja koko kaupungista, sekä viettää aikaa ihanan ystäväni kanssa.
- Haluaisin käpertyä viltin alle ja katsella tv:tä.
- Suren suunnattomasti, etten tanssinut vanhoja. Oli tuskallista tuntea itsensä niin ulkopuoliseksi muiden tanssahdellessa kauniina ja onnellisina ja katsella sivusta heidän intoillessaan juhlimista jatkoilla ja jatkojenjatkoilla.
- Olen ruma.

So who's gonna rescue us from ourselves

Minulla on niin paha olla. Itkettää tämä tuska painonnoususta. Painoni on kohonnut entisiin lukemiin, viiltää ihan rinnasta kirjoittaa se tähän: 57,8kg. Tuntuu niin helvetin pahalta. Itken vain, kyynelille ei näy loppua. Olen niin yksin, ketään ei ole, kelle puhua. Moitteita vain siitä, kuinka en ole tehnyt koulutöitä, en mennyt terapiaan ja etten vienyt uutta terapiarahoitushakemusta Kelaan.

Olen vaeltanut koko päivän yöpuvussa kotona väliä tietokone–jääkaappi–televisio. Huoneeni lattia on tavaroiden peitossa, sänky petaamatta, ikkunan kaihtimet olleet kiinni koko päivän.

Päätin olla ensimmäistä kertaa rehellinen eräälle parhaalle ystävälleni, ja avautua ongelmistani rehellisesti nähdessämme huomenna. On ollut inhottavaa kertoa hänelle valkoisia valheita koulunkäyntini hitaudesta tai oudoista menoistani kaupungilla (terapia ja lääkäri). Kuitenkin minua pelottaa haurauteni ja heikkouteni näyttäminen hänelle. Entä jos hän on pettynyt minuun? Entä jos...

Itkettää vain.

Life leaves you surprised, slaps you in the eyes

Juoksin äsken tunnin ja 33 minuutin ajan, 11,3 kilometriä. Ahdistus ei lievittynyt.

You want me be somebody who I'm really not

Vihaan itseäni. Painan jo 55,7kg, eilen aamupaino oli 56,3kg. En ole jaksanut laskea kaloreita, mutta ne ovat joka päivä kohonneet pilviin, ihan oikeasti pilviin. Äsken oksensin banaania, hyi olen kuvottava.

Hyi vitun vitun vitun vitun vittu. Ihan pakko ostaa vitun kofeiinitabletteja ja pian! Samoin voisin ostaa kromitabletteja. Sitten kun saisi jostain vielä jotain, jolla oikeasti saisi sekoitettua pään.

Kuvotan itseäni. Kuvotan itseäni. Kuvotan itseäni. Kuvotan itseäni.

Minulla on kädessäni sekä terapeutin että lääkärin lausunto kuntoutusrahan hakemista varten. Kolmas vuosi terapiassa alkaisi, eli viimeinen, jonka Kela maksaa. Ja mutsi vittu avasi minun nimissäni lähetetyn lausunnon! Voi vitun vitun vittu! Ei muka lukenut siinä mitään uutta, mutta vittu siinä lukee mun mielialanvaihteluoireista ja vittu syömisistäkin jonkin verran!

Lääkäri on vitun ärsyttävä. Sitä ei enää kiinnostaa muu kuin mun mielialanvaihteluni ja lääkkeistä rupattelu, ja se jaksaa hokea, että "et itse vain huomaa omaa paranemistasi, oikeasti voit jo huomattavasti paremmin." Terapeutin ja sen lausunnot eroavatkin aika paljon toisistaan. Terapeutin näkemys on melkoisesti realistisempi.

Lääkäri: – – mikä antaa syytä epäillä kaksisuuntaisuutta. – – Hyvin vahva epäily kaksisuuntaisuudesta tullut – – vanhempien mielestään nuori on pehmentynyt huomattavasti. – – Nuoren itse hyvin vaikea huomata muutosta voinnissa.

Lääkäri ei edes osaa kirjoittaa tai puhua suomea oikeaoppisesti. Häntä ei myöskään ole ikinä kiinnostanut syömisasiani. Sitä en sitten tiedä, onko se hyvä vai huono asia.

Terapeutti: pakonomaiset laihduttamispyrkimykset sitovat psyykkistä energiaa – – hän jumppaa öisin muiden nukkuessa niin kauan, ettei jaksa aamulla herätä – – potilas jouduttiin toimittamaan ensiapupoliklinikalle tammikuun lopussa 2010, kun hän oli ottanut kotibileissä kofeiinitabletteja psyykelääkkeiden ja alkoholin kanssa. Hoitava lääkäri arvioi tuolloin, ettei kuitenkaan psykiatrisen sairaalahoidon tarvetta ollut [ts. lääkäri kysyi minulta ja minä kieltäydyin ja sanoin voivani hyvin]. – – koulussa hän tippui kursseilta, vuorokausirytmi oli kadoksissa

Totuudenmukaisesti sanoin myös terapeutilleni toissapäivänä, että jos en käy lukiota, minusta ei tule mitään, olisin hävettävän tyhmä, eikä minulla ole syytä elää. Niin jyrkältä kuin se kuulostaakin, olen aivan tosissani.

Pessimistipuoleni syrjäyttää vuosi vuodelta optimistipuoltani enemmän ja enemmän.

Melancholy phantoms eye our skins

Päätäni särkee, olen väsynyt ja henkisesti uuvuksissa tiedosta, että minun pitäisi tehdä kiireesti kaksi kolme koulutyötä ja lukea kokeisiin. Mitään en vain jaksa tehdä.

Vietin neljä päivää ja kolme yötä ystävän luona. Olin onnellinen: nukuin hyvin, söin normaalin ihmisen tavoin, nauroin, vitsailin, opiskelin koulujuttuja, ulkoilin, hymyilin. Kun palasin sunnuntaina kotiin, ahdistus saapui samalla ovenavauksella. Aloin tyhjentää jääkaappia joka välissä kun vain saatoin. Suihkussa yritin oksentaa, onnistuen saamaan vain hieman ulos.

Tänä aamuna en jaksanut lähteä kouluun, joten jäin jatkamaan syömistä. Lueskelin lehtiä, olin tietokoneella, katsoin elokuvaa, ja koko ajan minulla piti olla syötävää. Koko ajan piti työntää jotain paskaa suuhun, koko ajan, automaattisesti. Ahmimiseni koostuu pääasiassa hedelmistä, voidelluista leivistä, muroista, suklaalevyjen jämistä ja vanhempieni laittamasta ruoasta. Sellaista on se moska, jota mätän.

Laihdutuskalenterissa kiljuu tyhjyyttään lähipäivien rivit. Kaverin luona en pystynyt laskemaan kaloreita tai punnitsemaan itseäni. On minulla jonkinlaiset listat siitä, mitä olen syönyt niinä päivinä, mutten luota niiden olevan täydelliset. Kuitenkin jotakin jäisi uupumaan, jolloin summa tulisi liian pieneksi. Parempi siis vain jättää, tyhjä kohta, ehkä kohdat voisi täyttää sanalla ääretön. Kcal: ääretön. Aamupaino: ääretön.

On vain niin turta olo. Se estää minua toimimasta ja tekemästä koulutöitäni. Tiedän kyllä, että ehtisin vielä saada ne valmiiksi, pystyisin siihen, ehkä jopa osaisin. Eikä lainkaan auta, ettei äiti usko minuun, tai että minusta tulisi vielä jonakin päivänä ylioppilas.

Ainiin. Seronil vaihdetaan Cipralexiin. Osaisiko joku kertoa minulle tuosta uudesta lääkkeestä?

Edith Södergranin runo

Kaikkiin neljään tuuleen

Ei mikään lintu eksy tähän lymypaikkaani,
ei mikään musta pääskynen kaipausta tuoden,
ei mikään valkea lokki myrskyä ennustaen.
Kallioiden varjossa on minun kesyttämättömyyteni varuillaan,
valmiina pakenemaan pienintäkin risahdusta, lähestyvää askelta.
Äänetön ja sinertävä on minun maailmani, autuas.
Minulla on portti kaikkiin neljään tuuleen.
Minulla on kultainen portti itään - rakkaudelle, joka ei tule koskaan,
minulla on portti päivälle ja toinen ikävälle,
minulla on portti kuolemalle – se on aina avoin.

Edith Södergran, 1916


Itkin, kun tajusin tämän kertovan minusta.

Keep it secret, light it

Hyi. Yök. Läski. Paska. Pärjäsin eilisen ja toissapäiväisen hyvin syömällä peruskulutuksen eli 1200 kilokalorin verran päivässä. Lisäksi vedin iltaisin superjumppatuokiot 500 x-hypyllä, 25 punnerruksella, 100 vatsalla, 100 pepulla ja 50 selällä, ja eilen oli myös ratsastus. Sain painon laskettua 53,5:een.

Nyt kuitenkin epäonnistuin. Selvisin hyvin kuuteen asti isolla smoothiella, ja ajattelin vielä ottaa lisäksi keittoa kotona. Sitten syöminen salakavalasti riistäytyi käsistä, ja vedin kahdeksan leipää margariinilla ja kaksi isoa lautasellista muroja, yhteensä 2400kcal. En todellakaan voi tänään enää syödä mitään.


Aloitin tällä viikolla jälleen kofeiinien syömisen. Pidin pitkään taukoa, kun aloin niin kovasti pelkäämään yliannostusoireitani. Nyt päätin kuitenkin ottaa niitä päivässä aina yhden tai kaksi virkistyäkseni ja tehostaakseni aineenvaihduntaa.


En voi sallia tämänpäiväisen tapahtuvan enää. Huomenna menen ystävälle koulun jälkeen. Siellä olen aina syönyt herkkuja, koska niitä on aina tarjolla, ja koska rakastan jälkiruokien valmistamista ja leipomista, vien niitä myös välillä itse. Huomenna ajattelin kuitenkin ostaa viemisiksi ehkä jotain terveellisiä luomuherkkuja tai vaikka eksoottisia hedelmiä. En aio päivän aikana syödä muuta, kuin ne mitä syön ystävälläni. Kohtuus on helppo pitää, kun ottaa korkeintaan saman verran, mitä hänkin.

Ei minulla ole mitään tähdellistä kirjoitettavaa.

Left alone I'm with an atmosphere

Kaloripäiväkirja näyttää vain ylitsepursuavia numeroita toistensa perään. Paino on noussut 55,8 kg:aan, ja peilistä tuijottavat ahdistuneet ja surulliset silmät. Viikonloppuna riitelin isän kanssa - yöllä. Maanantaiaamuna äidin kanssa. Tunnen itseni arvottomaksi, rumaksi, epäonnistuneeksi, lihavaksi, typeräksi, huonoksi. Mitä kaikkia negatiivisia adjektiiveja sitä suomen kielestä löytyykään?

"Oloni on aivan kamala. Vanhemmat pakottaa kouluun, suuttuvat jos en mene. Ahdistaa, itkettää (itku ei tule). Mä haluaisin vain kuolla. Millään ei ole väliä. Kaikki asiat on menettänyt mun elämässä merkityksensä. En mä kuitenkaan voi tehdä itselleni mitään. Pelottaa liikaa, kaikki." eilen klo 6.38

"Pitkästä aikaa en mennyt tänään kouluun. Heräsin, istuin sängyllä tuijottaen seinää ja tein päätöksen olla menemättä. Syy ei ollut itse koulu, vaan ahdistus painonnoususta. Äiti alkoi repiä peittoa päältäni, sanoi että mut 'pitäisi viedä johonkin pöpilään'. Uhkaili, etten nyt pääse Tukholman-reissullemme. Hän kaatoi jopa lasista vettä päälleni 'saadakseen muhun jotain eloa'. Tunsin oloni nöyryytetyksi, häpäistyksi, halvennetuksi. Makasin vain liikkumattomana sängyssäni. Vanhemmat kyselivät olenko ottanut lääkkeeni. Aina kun voin huonosti, he kysyvät sitä. Ihan kuin se siitä johtuisi. Heräsin juuri. Luen Hesaria ja söin maitorahkan. Pitää katsoa, mitä mä jaksan tehdä. Olo on ahdistunut, en jaksa tätä." eilen klo 10.24

Päiväkirjamerkintä ma 17. tammikuuta 2011 klo 22.28
"Aamupaino tasan 55kg. Viikonloppuna riitä yöllä isän kanssa, tänä aamuna äidin kanssa.
Ahdistunut, tyhjä, turta olo. Mietin keinoja, joilla voisin satuttaa itseäni fyysisesti, ilman että jäisi jälkiä. Tai yritän miettiä. Vielä en ole keksinyt mitään. Mun on pakko ryhdistäytyä.
- älä syö
- älä puhu vanhemmille
- mene kouluun
- jumppaa
- tee koulutöitä
- hymyile ystäville
Ehkä paasto onkin se sopiva kidutusmuoto."

Enhän minä sitten paastossakaan onnistunut. On tullut vedettyä tänään maitorahka, tomaatti-papukeittoa, omena, 4 tomaattia ja 200g raejuustoa, eli 800kcal.

En tiedä mitä tehdä. Olen sopinut itselleni koko viikoksi menoa, vaikken jaksaisi mitään. Täytyykö mun vain purra hammasta ja pakottaa? Pitäisi tehdä elokuvaesittely, ainekirjoitus, maantiedon töitä. Ihan tosi, minä en jaksa. Ei, on minun on vain pakko. Ei, kiltti, anna minun levätä. Ei, tee työsi äläkä syö.

Yöllä

En halua muuta kuin tappaa itseni, mutten kuitenkaan tee sitä. Olen päätynyt umpikujaan, enkä pääse pakoon. Olen niin turta, etten osaa itkeä. Voin vain tuijottaa tyhjyyteen ja ajatella, kuinka loistava kuolintapa olisi lopettaa syöminen ja kuolla aliravitsemustilaan. Siinä ehtisi ajatella synkkiä ja kitua. Mietin, millä tavalla voisin aiheuttaa itselleni kipua jättämättä jälkiä kehooni.