Ja jäänyt kaiken roinan alle ahdinkoon

Kuten lisäsin viime kirjoitukseeni, ilta epäonnistui. Vedin kaikkea herkkumoskaa naamaani, kokonaisuudessaan 2100kcal edestä. Vedin viisi kofeiinitablettia ja aamuyöstä alkaen oloni oli kamala. Heräsin neljän aikaan ja hengailin vessanpöntön seurassa puolitoista tuntia, oksentamatta mitään. Aamupaino oli kyllä vain 51,9kg, ehkä siksi koska kofeiinitabletit todella kiihdyttävät aineenvaihduntaa/ruoansulatusta. Vasta illalla olo helpotti, ja sitten pääsinkin uusien herkkujen kimppuun, koska ystävä tuli meille ja toi herkkuja. Siitä sitten 1900kcal. Onneksi sentään reipasta kävelyä ulkona kaksi tuntia.

Sunnuntaina aamupaino oli sama ja syötyä tuli 1200 kilokaloria. Eilen aamupaino oli kuitenkin 52,3kg, mikä tuntui inhottavalta. Liikuin puolisen tuntia ja syömisistä 550kcal.

Eilisestä putosi 100 grammaa täksi aamuksi. Aamu alkoi kevyesti tomaatilla. Koulussa alkoi helvetillinen ahdistus kaikista töistä mitä pitäisi tehdä päivän parin tai viikon aikana: äidinkielen töitä, maantiedon töitä, joulukorttien askartelu, joululahjashoppailu, joululahjojen tekeminen, paketointi. Ahdistus on suuri, kun en tiedä mitä jaksaisin edes tehdä. Enkä pysty mistään joustamaan. Kaikki on tehtävä. Pakko on ehkä maailman ahdistavimpia asioita.

En haluaisi puhua siitä, mitä tein koulun jälkeen. Oli tietysti hienoa, että ulkoilin 45 minuuttia, mutta. Siitä alkoi syöminen. Kaksi isoa lautasellista kasvisspagettia, joulutorttu, 3/4 suklaalevystä ja seitsemän leipää margariinilla. Päivän kalorisaldo? 3000kcal.


Menin vessan lattialle ja painoin pääni lattiaan. Itkin tuskallisesti. Hengitys kiihtyi, en pystynyt rauhoittumaan. Vatsaan sattui, päähän koski, huimasi. Hengitin kiivaammin ja kiivammin. Menin makaamaan selälleni ja aloin vähitellen rauhoittua, hengenveto kerrallaan.

Kylpyhuoneen lokerosta hain kynsisakset ja istuin suihkun perälle, meikit levinneenä, hiukset sekaisin, rumana. Vanha haava auki reidestä, uutta viereen. Saksen terä menee haavaan kauniisti, suurentaen sitä hieman. Istun pitkään vessan lattialla, nojaten kylmiin kaakeleihin, kosketellen veritippoja.

I can watch a sunset on my own

Jo viisi päivää viime kirjoituksestani. Itsenäisyyspäiväaamun paino oli 52,9kg ja juhlapäivällisestämme kerrtyi 1100kcal. En syönyt päivän aikana muuta. Kävelyä tuli parisenkymmentä minuuttia. Tiistaina aamupaino oli 52,8kg, kaloreita kertyi 400 ja puolen tunnin kävelylenkki.

Keskiviikkoaamu alkoi paprikalla ja tomaatilla, ja selvisin sillä iltaan asti. Aamupaino oli 52,5kg. Pelkäsin väsähtäväni totaalisesti, sillä minun oli selvittävä niiden voimalla kahden tunnin urheiluharrastuksestani. Isä oli laittanut eväät, joita en raaskinut heittää roskiin, joten napostelin sitten kotimatkalla kaksi leipää margariinilla, banaanin ja omenan hieman karsastellen.


Eilen aamupaino oli 52,0kg ja hurraahuutoja! Ihana lukema, rakkauslukema! Ruokailuista tuli 500kcal. Siksi olinkin sitten vähän pettynyt tänään aamupainooni: 52,1kg. 100 grammankin nousu tuntuu inhottavalta. En mennyt kouluun väsymyksen vuoksi. Olen syönyt tässä kaksi tomaattia, kolme omenaa ja 12 ruiscrackeriä. Niistä on kertynyt 600kcal.

En ole saunonut perheeni kanssa varmaan vuoteen, koska en halua heidän enää näkevän reidessäni olevaa viiltoarpea (he ovat jo kerran sen nähneet ja keksin hätävalheen) enkä tykkää näyttää kroppaani alasti. Etenkään nyt kun olen laihtunut, sillä he saattaisivat huomata. Tänään ainoastaan mummi oli meillä, joten lähdin saunaan. Hän ei kunnolla näe, joten ei tarvinnut huolehtia, ja hänkin on todella hoikka. Oli ihanaa saunoa mummin kanssa, kun hän kertoi tarinoita elämänsä varrelta. Hän on aivan ihana ♥

Lisäys klo 0.05: Tuli sitten feilattua. Vedin suklaata, kuivakakkua ja omenapiirakkaa. Yök. Päivän saldo 2100kcal. Hyi helvetti.

Sinking embers glow

Mokkapalaperjantai ystävien kanssa oli aika tuhoisa kalorien suhteen. Niitä kertyi 2500. Kävelyä tuli tunti. Aamupaino oli 53,9kg, ja arvatkaa vain olinko iloinen tuosta kolmosesta, jota ei ole näkynyt vaa'alla pitkiin aikoihin. Illalla otin ruokapaljouden vuoksi kaksi kofeiinitablettia. Seuraavana aamun pilasivat siellä ystävän luona mokkapalat ja rasvainen jogurtti. Aamupaino näytti oudosti kuitenkin 53,5kg. Kotiin palattuani en syönyt enää mitään.

Seuraava ilta oli loistava. Lähdin puoli kahdeksan aikoihin kaverin synttäribileisiin. Join pari kevyehköä siideria, joista tuli mukavasti fiilistä. Kolme kofeiinitablettia aiheutti suorastaan huvittavaa jalkatärinää jota ihmettelin yhden kaverin kanssa. Saman kaverin kanssa puhuttiin myös syvällisiä sivuhuoneessa. Äh, oli kyllä niin superkivaa.

Lopussa juttelin yhden tytön kanssa, joka oli kanssani samalla luokalla yläasteella. Kumarruin ottamaan tölkkiä alahyllyltä ja hän sanoi: "Hui, oletpas sä laiha!" "Ai häh, olenko vai?" "Joo, sä olet ihan sika kapea!" "Aijaa..." Hiljenin hetkeksi. Hän kysyi ohimennen myös yhden toisen ystävämme mielipidettä. Tämäkin taisi sanoa samaa, ja meni sitten. Ystäväni sanoi jotain, ettei ollut ennen huomannut, ja että olen todella tikku. Olimme kahden, joten sanoin hiljaa: "Sitä se syömishäiriö teettää." Hän oli pahoillaan puolestani ja keskustelimme aiheesta hetken. Minut säikäytti hieman, että joku huomasi jotain painossani. En ajatellut sen olevan näkyvää.


Jäin sinne viimeisenä, ja koska viimeinen bussi oli jo mennyt, jäin yöksi. Nukuin bilevaatteet päällä ja meikit naamassa kaverin vieressä, ja herättiin iltapäivällä unenpöpperöisinä meikit levinneinä iltapäivällä kahden aikoihin. Lähdin neljän aikoihin kotiin. Oli jo pimeää, kun lähdin ulkoiluttamaan koiraa 40 minuutiksi. Tein todella ripeän kävelylenkin sen kanssa ja kuuntelin samalla Gossipia. Tänään on tullut syötyä vain rasvaton maitorahka, 150kcal. Aamupaino näytti 53,3kg.

Viikonloppu on ollut upea. Juhlista jäi hyvä mieli. Huomenna itsenäisyyspäivänä on tiedossa joku yhteinen perhepäivällinen alku- ja jälkiruokineen. Hermostuttaa. En voi syödä päivän aikana mitään muuta ja pitäytyä pienissä annoksissa ruokailun aikana. Illalla katselen varmaan Linnan juhlia.

It's gonna take a miracle to bring me back

Näin alkuun pientä yhteenvetoa:
- Maanantaina aamupaino oli 56,3kg, en syönyt mitään, kävelyä 45 min.
- Tiistaina aamupaino oli 55,3kg, en syönyt mitään, kävelyä 40 min.
- Keskiviikkona aamupaino oli 54,2kg, söin 1350kcal, ei liikuntaa
- Tänään aamupaino oli 54,5kg, söin 350kcal, kävelyä 50 min.

Tarkemmin tämän päivän ruokailut:
- vihreitä papuja 120kcal
- raejuustoa 70kcal
- tomaatti 30kcal
- kolme mandariinia 100kcal

Pyöristän tuon 350:een, sillä en ymmärrä yhtä asiaa. Tuntuu, kuin olisin ahminut 2000kcal edestä. Mitä ihmettä? Ei juuri minkäänlaista näläntunnetta. Katselin televisiota syödessäni mandariineja ja suljettuani tv:n aloin itkemään mitä oudoimmasta syystä: minun teki mieli mennä ahmimaan suklaata, mutten saanut. En saanut, en saanut, en saanut. Itkin olohuoneen pöytää vasten.

Keskiviikkona ruokasuunnitelmani menivät hieman pieleen, sillä aamulla aloin voida pahoin. Oksetti ja pyörrytti. Olin polvillani lattialla ja painoin pääni alas pitäen silmiäni kiinni. Oli pakko mennä nukkumaan uudestaan. Nukkua pahoinvointi pois. Kolmen tunnin aamupäiväunet auttoivat, mutta sitten aloin syödä voimistuakseni. Pelkäsin koko ajan, että ruokahimot veisivät minut mennessään, mutta pysyin suurinpiirtein säädyllisissä kalorimäärissä. Olisin kuitenkin voinut pidättäytyä niistä muutamista ruoista.

Aamuni alkoi hymyillä kun kuulin, että ysl.elle1 pääsisi koululle itsenäisyyspäiväjuhlaan. Hypin innosta ja hymyilin onnellisena. Hän tuli oppitunnilleni ja halasin häntä. Siinä hän oli, tutussä ympäristössä, hymyilevänä. Toivottavasti hänen hymynsä jatkuisi.

Huomisaamuna herään aikaisin leipomaan mokkapaloja. Paastoan päivän, jonka jälkeen lähden ystävien luokse ja vien tuliaisena mokkapalat. Tiedossa olisi herkutteluilta, mutta pakko pitää joku kuri. Jos kuri ei pidä, saan syödä enintään sen verran, mitä hekin syövät. Jään vielä yöksi, joten muutkin ruokailut tuottavat huolta. Ahdistaa jo valmiiksi, miten kaikki menee.

Big lights will inspire you

Paasto vetää kropan heikoksi. En ole syönyt mitään sunnuntai-illan jälkeen. Sunnuntainahan kalorimäärät hyppäsivät ihan taivaisiin, jotain aivan järkyttävää. Positiivista on kuitenkin se, että sain luettua huolella ja ajatuksella 80 sivua historiankirjasta ja loput aiheet osasin pääpiirteittäin. Kokeessa valitsin neljästä esseetehtävästä ne kaksi, jotka olivat juuri noilta lukemiltani sivuilta. Ai että, lähdin pitkästä aikaa kokeesta hymyssä suin. Tuntuu, että se meni hyvin.

Olen tosiaan paastolla. Sallittuja ovat alle 1-kaloriset juomat, purkka ja mausteet (tiedän, kuulostaa oudolta, mutta sitruunapippuri on ruokaisaa). Kofeiinitabletteja en ota lainkaan, sillä niistä menisi vatsa aivan sekaisin.

Aamupaino oli eilen 56,3kg ja tänäaamuna 55,3kg. Paasto on sujunut hyvin, vaikka aamulla olin todella heikossa kunnossa ja voin pahoin. Näin kuitenkin ysl.elle1:ä ja kävimme kahvilassa, join tietysti teetä. Ystävän näkeminen hymyilevänä ja kauniina sai omankin mielen paremmaksi. Toivon niin kovasti, että hän lähtisi paranemaan. Hän on joutunut jo kokemaan aivan liikaa.


Huomenna aion syödä noin 300kcal ruoan (jotain valmisruokaa) kolmen aikoihin. Kuudelta on harrastus, johon tarvitsen energiaa. Illan ruokailusta en vielä tiedä, voisin tähdätä syömään vaikka pari omenaa.

Say goodnight and go

Otinkin sitten torstai-iltana kymmenen kofeiinitablettia. Olin syönyt 2600kcal, ällöttävää! Tärisin ja minulla oli huono olo. Puhuin ysl.elle1:n kanssa puhelimessa. Aloin suunnitella seuraavaa päivää. Että vetäisin kofeiiniöverit jo aamusta. Aamu lähti käyntiin painolla 55,3kg. Koulumatkalla olin pyörtymis- ja oksentamispisteessä, mutta silti otin kaksi tablettia ja pysyin juuri ja juuri pystyssä noustessani bussista.

En löytänyt koeluokkaa ja olin myöhässä ja ahdisti. Ei, en voinut mennä enää äidinkielen kokeeseen. Se olisi ollut hävettävää ja olisin vain mennyt paniikkiin. Paha olo yltyi, joten menin terkkarille. Istuin ja sanoin mitä olin tehnyt. Kun terkkari meni käymään vessassa ja pyysi minua odottamaan, yhtäkkiä napsahti päässä ja otin taas kaksi tablettia ja lähdin hiljaa pakoon koulun alimpaan kerrokseen. Miksi ihmeessä olin ollut menossa antautumaan?

Kokeet olivat käynnissä, joten vietin yksin aikaa tyttöjen vessassa pöntön äärellä, koska olin niin pahoinvoiva. Mitään ei kuitenkaan tullut ylös. Sen jälkeen nukuin aulan sohvalla siihen asti, että kokeet loppuivat, ja lähdin sitten kotiin. Söin loppupäivän aikana 2100kcal (uskomattoman kuvottavaa) ja kävelin puolen tunnin lenkin.

Eilen olin ystävän luona, söin oksettavat 2200kcal ja kävelin yhteensä 1,5h. Aamupaino oli 55,2kg ja otin illalla neljä kofeiinitablettia.

Ja sitten tänään. Aamupaino 55,7kg ja näin peilikuvastani tuskan murtamat kasvot. Mua oksettaa tänään syödyn ruoan määrä, 2400kcal, ja kun ajattelen sitä rasvamäärää uunilohessa. En voisi olla epäonnistuneempi. Pitäisi lukea historiankokeeseen, päästä nyt edes läpi siitä. Sitten mulla on kaksi päivää lomaa, jonka jälkeen alkaa uusi jakso torstaina.

Toisin sanoen: kokeen jälkeen ei tarvitse työskennellä aivoilla, joten voin lopettaa ravitsemasta niitä. Tavoitteena aloittaa raju paasto viikonloppuun asti. Perjantai-lauantai tulee olemaan poikkeus, sillä menen ystävien luokse ja tarjolla on herkkuja, ja on pakko syödä kuten normaalit ihmiset. Kuitenkin, pakko pitää joku kuri! Paaston pääsyynä on ne mahdolliset kaverin bileet lauantai-iltana, joissa mun on aivan pakko olla laiha.

Ja kaunis muisto aina

"Vain hetki sitten me kohdattiin
Minua myös tarvitsit niin
Ja suruisasti sinä katsoit vain mua
Ja huomasin: tarvitsin myös sua

Ja muistan kuinka aina leikittiin
Sadesäällä, yhdessä niin
Takan luona silityksin
Ja huomaan nyt: me oomme yksin

Nyt näkemiin, voi kulta
Hyvästi kai iäksi
Ja kaunis muisto aina
se on mun syömmessäin"

Näin Topi ja Tessun monta vuotta sitten, joskus lapsuudessani. Katsoin sen tänään uudestaan. He, jotka tuon kohtauksen ovat nähneet, muistavat varmasti kuinka surullinen se on. Minulle tuli kuitenkin täytenä yllätyksenä, miten raskaasti otin sen. Aloin itkemään, todella paljon. Kaikki tuska ja muistot sisälläni purkautuivat ulos. Murheeni tänään, murheeni viime aikoina, epäonnistunut elämäni. Kaikki valuivat kyynelinä alas.

Mutta tuska ei kadonnut mihinkään. Olen kouluasioissani aivan pohjalla ja täysin neuvoton, mitä minun pitäisi tehdä. Jätin tänään menemättä ruostinkokeeseen, sillä en ollut lukenut ja olin väsynyt. Huomenna on äidinkielenkoe, jonka opettaja ilmoitti olevan erittäin vaikea. Kokeessa teemme kaksi kirjoitelmaa runosta tai runoista. Kirjaa ja muistiinpanoja saa kuulemma käyttää apuna, mutta mitä muistiinpanoja minulla on, kun en ole ollut paikallakaan. Lisäksi pitäisi palauttaa se konseptin pituinen prosessikirjoitelma liitteineen ja sivun pituinen elokuvaesittely.

En todellakaan tiedä mitä teen. Varmaan menen sinne kokeeseen tekemättä niitä töitä. Istun, katson koepaperin tehtävänantoja, valitsen kaksi, teen ajatuskartat ja alan itkeä. Itken ja katson ikkunasta ulos siihen asti, että kokeesta saa poistua.

Eilen aamupaino oli noussut toissapäiväisen ahminnan tuloksena 800g, eli vaaka näytti 55,3kg. Söin 800kcal, liikuin 1,5h enkä ottanut kofeiinia. Tänään aamupaino 55,0kg ja olen syönyt tähän mennessä 700kcal.

Tahdon nukkua pois.

Lisäys klo 19:50 /
Kiltit, älkää toivottako tsemppiä kokeisiin tai koulujuttuihin, mä en niistä tule selviämään. Anteeksi, mutta olen negatiivinen. Huomenna ei tule olemaan parempi päivä. Suunta on vain alas ja alas. Nyt olen tässä syönyt tänään 2100kcal ja menen nyt ottamaan kahdeksan kofeiinitablettia. Hitot mä enää mun terveydestä välitän.

And you know you must fight

Ei tätä paskaa jaksa. Eilinen meni vielä hyvin, koska söin 750kcal, kävelin tunnin lenkin, enkä ottanut kofeiineja. Tänään aamupaino 54,5kg. Aloitin syömisurakoinnin kokeen jälkeen tultuani kotiin (koe meni muuten paskasti). Mitäs kaikkea vedinkään? Maitorahkaa, mandariinia, jogurttia, perunamuussia, joulutorttuja, omenapiirakkaa, leipää, suklaata, banaania, viinirypäleitä, perunaa. Ylöspäin pyöristettynä 2400kcal. Hyi hitto. Vedin sitten taas seitsemän kofeiinitablettia, yritin oksentaa (en onnistunut), ja avasin sen reisiviillon uudestaan. Hitto mun kanssa.

Joo hyvin menee. Aloin yhtäkkiä itkemään ihan tyhjästä, tosta noin vain. Huomenna on terapia, mutta ei mulla ole voimia puhua siellä. En mä pysty enää käsittelemään näitä asioita, kun tilanne on jotenkin mennyt akuutimmaksi.

Huomenna mun on oltava vahvempi, paljon vahvempi. Mä pystyin siihen eilenkin, ja tänään aamupäivällä. En ollut syönyt aamulla mitään, mutta pienintäkään näläntunnetta ei ollut. Huomenna siis, lisää pakkoa, lisää rangaistuksia, lisää kuria.

Rakkaat, olkaa vahvoja <3

Blunted and exhausted like anyone

Tämä kappale tuo muiston mieleen. Tunsin ystävieni hylänneen minut, erityisesti parhaan ystäväni. Lähdin koulusta kotiin, kävelin metsään ja kalliolle, kuuntelin tätä kappaletta. Aluksi olin vain surullinen. Sitten kyyneleet alkoivat valua, ensin hitaasti, sitten vuodatin suuria kyyneleitä ja itkin vuolaasti koko kappaleen ajan, koko ajan ahdistuksen vain yltyen. Olin niin yksinäinen ja surullinen.

Tekisi mieli itkeä nytkin, sillä tämä kappale tuo pahat muistot mieleen, eikä olossani ole nytkään kehumista. Suklaa tuhosi tämän päivän ja kalorisaldo on nyt 1600kcal. Aamupaino oli 54,4kg. Näytän tällä hetkellä 59-kiloiselta valaalta.

Ensi viikolla on kolme koetta, joista yhteenkään en ole lukenut. Pitäisi tehdä yksi konseptin pituinen kirjoitelma ja kaksi sivun pituista kirjoitelmaa. En jaksa, en jaksa, en jaksa. Tekisi mieli avata reiden haava ja vuodattaa verta, mutta vanhemmat ovat kotona ja ihmettelisivät, jos viipyisin pitkään vessassa. Vedin tuossa seitsemän kofeiinitablettiakin.

Kaikki kysyvät, miksi oikein vedän noita kofeiineja. Syyt alkavat olla hieman epäselvät itsellenikin. 1) Ne kiihdyttävät aineenvaihduntaa, ja uskon tai elättelen toiveita, että täten ahminnan vaikutus olisi pienempi. 2) Energiatasoni nousee, joten jaksan esimerkiksi jumpata tai juosta, vaikka se tuntuisi kidutukselta. 3) Yliannostuksesta seuraa pahoinvoinnin riski (tosin useiden tuntien kuluttua), mikä olisi hyvä kosto rikollisesta ahminnasta. 4) Saa välillä mielikuvituksen ylivilkkaaksi, saan euforisia tunnetiloja, aistit tuntuvat herkemmiltä yms. 5) Tekee mieli vetää jotain nappeja naamaan. 6) Pidän siitä, kun käteni tärisevät. 7) Tekee mieli heilua ja tanssia ja vääntelehtiä.

PS. Rakkaat, anteeksi, etten jaksa kommentoida blogeihinne. Kaikki vain tuntuu... ylitsepääsemättömän raskaalta.

Out on a dance to the moon, too soon

Maanantai: 2000kcal, 45min. liikuntaa, aamupaino 56,3kg, kuusi kofeiinitablettia
Tiistai: 1900kcal, puoli tuntia liikuntaa, aamupaino 56,4kg, seitsemän kofeiinitablettia
Keskiviikko: 700kcal, 1h 50min. liikuntaa, aamupaino 55,9kg, ei kofeiinitabletteja
Torstai: 650kcal, ei liikuntaa, aamupaino 55,9kg, neljä kofeiinitablettia
Perjantai: 2000kcal, tunti liikuntaa, oksennusyritys, aamupaino 55,4kg, seitsemän kofeiinitablettia

Tänään aamupaino 55,2kg ja olen syönyt neljä luumua, ison porkkanan, valmiskeiton (190kcal) ja puolikkaan paprikan. Kohta lähden ulkoiluttamaan koiraa, ehkäpä puoleksi tunniksi tai 45 minuutiksi. Sitten pitäisi lukea kokeisiin, mutten tiedä jaksanko.

Eilinen meni kaikin puolin pieleen. Ensin ahmin, sitten yritin oksentaa, otin kofeiinitabletit ja viilsin reiteen. Soitin ysl.elle1:lle itkien. En oikein tiedä mitä sitten tein. Makasin kylpyhuoneen lattialla, itkin ja nauroin vuorotellen, ystävä yritti rauhoitella. Otin Ketipinorin hänen pyynnöstään ja yritin tivata, mistä löydän laksat apteekissa. Eipä tietenkään vastausta tullut, ehkä ihan hyvä.

Pakko oli vielä käydä ulkoiluttamassa koiraa, sillä olin luvannut. Mummi oli innoissaan ihan minua varten tehnyt omenapiirakan. Voih, tuli todella huono omatunto. Nopean facebookkauksen jälkeen nukahdin nopeasti, meikit naaamassa, käymättä suihkussa, vessapaperia haavan päällä ja sukkahousut sidottuna reiden ympärille. Ranteeseenkin olin vähän raapinut, mutta ne ovat vain naarmuja.

Mä en jaksa tätä.