You

Te lukijat. Teitä on peräti kaksitoista. En tiedä mistä olette tulleet, miksi olette päättäneet lukea blogiani. Minua kiinnostaisi tietää.

Kiitos teille.

Toinen tärkeä asia on se, että lähitulevaisuudessa häämöttää sadas postaus. Haluaisitteko jonkin spesiaalipostauksen? Millaisen? Olkaa ihania, ja ehdottakaa jotain. Voin myös tehdä kyselyn aiheesta.

Days, long days

Pikakatsausta siihen, miten lähipäivät ovat menneet. Paino on pyörinyt siinä 52,1-52,9 kg paikkeilla, mikä oikeastaan pettymys, sillä olen mennyt niin vähillä kalorimäärillä.

Tiistai:
350 kcal
- en muista mistä ruoasta koostui

Keskiviikko:
450 kcal
- kirjolohikiusasus 360 kcal (hyi, miksi joku oli ostanut sitä jossa on enemmän kaloreita!)
- muita en muista, jotain vihanneksia

Tänään:
aamupaino 52,5 kg
360 kcal
- peruna 80 kcal
- 300 g kurkkua 30 kcal
- kaksi banaania 250 kcal (fail, en muistanut että banaani on noin törkyistä)

Ottaen huomioon alhaiset kalorimäärät, olen todella pettynyt, ettei paino ole pudonnut. Vatsakin on ollut eilen ja tänään kuvottavan turvoksissa. Tein koko viimeviikon lihaskuntoja päivittäin, ja nyt ne ovat unohtuneet, että sekin voi vaikuttaa. Tänään varmasti jatkan taas niitä.

lisäys klo 22:35 / Tein puolentunnin hölkkälenkin ja lihaskunnot. Olen jossain määrin tyytyväinen.

Paper heart swinging

Outo eilinen
Mä tulvin voimaa ja energiaa
Istuin huoneessa, puhuin sille naiselle,
olin rehellinen, että mä olen onnellinen
Mieleni on muka sairas
Hän tahtoo paljastaa minut vanhemmilleni
Hän on viholliseni
Päätin valehdella,
annoin tyhjiä lupauksia
Rapussa mä hymyilin ja nauroin
Saatanan paska, vielä mä näytän

Tänään väsynyt,
en tiedä missä vika
Kuiskaan naiselle syöneeni aamulla
Lupaan syödä koulussa
Mutten syö, ne molemmat olivat valheita
Mä olen valinnut reitin,
jossa en ole rehellinen kenellekään,
mutta täällä puhun totuudesta
Kai se on hyvä
Toivoisin vain ystävää,
joka olisi kuin minä

In a pair of dusty shoes

Anteeksi, etten ole kirjoittanut mitään. Mulla menee liian hyvin. Luin koko viikonlopun uusintakokeeseen, tein läksyjä, nauroin ja iloitsin, enkä syönyt liikaa. Mulla on voimia vaikka muille jakaa, tunnen itseni niin energiseksi ja voimakkaaksi.

Aamupaino 52,5 kg. Hurraahuutoja.

Pistin tänään kauniin asun päälle vihdoin. Sukkahousut ja hyvin vartalonmyötäinen mekko. Mä tunsin itseni hoikaksi, se oli ihanaa. Valitettavasti nyt mulla on kyllä aika kylmä.

Mietin, että onkohan mun isä alkanut huomata jotain. Eilenkin se ihan pyytämättä laittoi mulle iltapalaksi kaksi voileipää, jotka mun oli tietenkin pakko syödä, koska se katsoi vieressä. Mä koen huijaavani sitä, valehtelevani sille. Mutta niinhän mä teenkin. Tänäänkin keräsin aamiaiset muovipussiin ja heitin piharoskikseen. Sen tekemää puuroa, hyvää leipää ja yrttitofua, jota se osti mulle. Musta tuntui niin pahalta heittää ruokaa roskiin turhaan.

Olisi niin helppoa vaan asua yksin, niin ei tarvitsisi edes ostaa sitä ruokaa, jolloin mitään ei tarvitsisi heittää pois. Kävisihän se halvemmaksi kukkarollekin. Osittain kyllä jo teen sitä. Saan nimittäin välipalarahaa vanhemmilta ja kerron aina ostaneeni jotain välipalaa, mutten kuitenkaan osta mitään koskaan. Ja säästän rahaa kivempiin asioihin esim. vaatteisiin.

Bright sunlight makes the snow glow and I sigh

Kurkku on mun uusi lempiruoka. Niin vähän kaloreita suuressakin annoksessa. Yksi kokonainen kurkku painaa joku 400 grammaa, ja siinä on vain 40 kcal. Mitä helvettiä? Puolikas kurkku on täydellinen aamiainen, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Onhan siinä tietysti suurin osa vettä, mutta whatever. Se silti tuntuu ruoalta, täyttävältä.

Mulla on kylmä ja tylsää. Pitäisi tehdä tekemättömiä koulutöitä ja lukea uusintakokeeseen. Pitäisi olla ahkera ja hyvä, niin että vanhemmat voisivat hymyillä ja isä antaisi vitosen setelin onnistuneesta kokeesta. Mutta koe ei tule onnistumaan.

Kauhea nälkä, mutta mun ei tee mieli ruokaa. Mä haluaisin käpertyä peiton alle ja katsoa lempisarjaani tv:stä, mutta kun se on tauolla. Mä en oikein tiedä mitä tekisin. Kukaan muu ei ole kotona, olen yksin. Ulkona on lumista ja aurinkoista. Haukottelen. Pitäis ottaa lääkkeet. Aamupaino 53,5 kg.

I sigh.

The clouds are as blue as I am

Eilinen kalorisaldo joku 350 kcal + harrastin liikuntaa. Tänään meni iltaan asti hyvin, olin syönyt 350 kcal edestä, mutta sitten isä tunki eteeni kaksi ruisleipää, joiden päällä oli margariinia ja yrttitofua. Hitto, siitä tuli varmaan 300 kcal. Tein lihaksia; 70 vatsaa, 100 peffaa, 20 jalannostoa per jalka, 20 punnerrusta. Vois vielä tehä selät ja suihkun jälkeen venytellä. Paino äsken 53,9 kg. Miksen ole laihtunut? Näytän yhtä läskiltä kuin 58-kiloisenakin.

Olen luuseri koulussa. Mulla on matikan rästitehtäviä kymmenen ja läksyjä huomiseksi kymmenen. En jaksa tehdä. Maanantaina uusintakoe biologiasta. En jaksa lukea. Kaksi äidinkielen kirjoitelmaa tekemättä. En jaksa tehdä.

Mitä vittua mä sitten jaksan? Jaksan olla syömättä yli 400 kcal, jaksan liikkua ja nauraa, jaksan istua oppitunneilla, jaksan käydä terapiassa (paitsi, että menetän siellä aina motivaationi ja päädyn ahmimaan, mutta sitten se motivaatio on vaan pakko löytää takas). Mutta en jaksa tehdä koulun eteen mitään kotona.

En sais olla enää koneella, mun pitäis jo olla tulossa suihkusta ja menossa nukkumaan. Nyt just kukaan ei huomaa.

Haluun mun pään sekaisin. Haluan suudella yhtä poikaa, joka tuskin tuntee mua. Ja se on mun kaverin ex.

A perfect hearts length away

Tää päivä alkoi hyvin. Tästä lauseesta voitte varmaan arvatakin, että tää päivä ei pääty hyvin. Aamupaino 53,7 kg. Ihan jees, mutta eilisen perusteella olisin toivonut jotain parempaa. Syönnit ennen failaamista: 2 dl kaurapuuroa ~100 kcal ja neljä ruisleipää ilman voita 250 kcal.

Neljän aikoihin se alkoi. Suklaakonvehti suuhun (50 kcal). Pureskelin, maistelin, nielaisin. Puolen tunnin kuluttua 1 dl maustamatonta ja rasvatonta jogurttia (40 kcal). Sitten taatelikakkua (~350 kcal). Ähky olo jo siinä vaiheessa. Luin sanomalehteä ja hain lisää ruokaa. Hedelmäkuivakakkua (~300 kcal). Miksi tämä ei jo riittänyt? Kaksi riviä Fazerin sinistä (300 kcal).

Total siis 1500 kcal. En voisi olla enemmän pettynyt itseeni. Varsinkaan, kun se vei ainoastaa nälän pois. Se ei vienyt mun heikkoa oloa pois. Ja se toi mukanaan vain läskin olon ja morkkiksen. Juuri ja juuri jaksoin raahata itseni ulos kävelylle. Olin vähän alle tunnin, ensin hidasta kävelyä, sitten ripeämpää loppumatka.

Kotona en jaksanut ottaa ulkovaatteita pois. Makasin vain lattiallani. Nyt olen taas sisävaatteissani. Tunnen turvonneen vatsan, josta haluan eroon.

lisäys klo 22:03 // Ahmin lisää. Total ylittänyt reippaasti nyt 2000 kcal. Olen läskipaska.

Today

Aamupaino 54,3 kg. Aamiaiseksi lusikallinen kaurapuuroa, välipalaksi omena, päivälliseksi lusikallinen juustoperunavuokaa sekä n. 60 g leipäjuustoa ja iltapalaksi n. 3 dl kaurapuuroa. Meinasin illalla sortua suklaakonvehteihin, mutta pysyin vahvana ja otin tota puuroa. Parempi se, ei niin hirvittävästi kaloreita. Enempää en aio tänään syödä, joten total ehkä 350 kcal?

Ennen suihkua vedän samat liikkeet kuin eilenkin, eli 50 vatsaa, 20 punnerrusta, 20 jalannostoa per jalka sekä 100 peffannostoa. Lisäksi venyttelyä, ja jos tanssittaa niin sitten joten muuveja.

Olen muuten huomannut suureksi ongelmaksi sen, kuinka esittää vanhemmille syövänsä tms. ilman että oikeasti syö? Itse teen usein niin, että annan vanhempien luulla ottavani ruokaa lautaselle paljon, mutta otankin ihan pikkiriikkisen annoksen. Kauhon joko ruoka-astiaa niin, että siitä näyttäisi lähteneen paljon pois, tai heitän jonkin verran kompostiin muiden jätteiden alle. Kuljetan sitten annokseni nopeasti huoneeseeni, niin ettei kukaan nää lautasen sisältöä, ja sitten sotken lautasen ja syön ne vähät mitä siinä on. Mutta onko teillä esim. jotain piilokomposteja huoneessanne? Vai olisiko muita vinkkejä antaa?

Koulu ahdistaa. Se alkaa torstaina, mulla on kaksi äidinkielenkirjoitelmaa tekemättä ja matikassa olen jäljessä, pitäisi puurtaa läjä laskuja. En jaksa. Jaksan mennä sinne kouluun ja istua siellä, mutten jaksa kotona nähdä mitään vaivaa koulun eteen. Ei vain ole voimia tai halua. Koulun alkamisessa odotan ainoastaan kuvistunteja, koska mulla on kuviksen ykköskurssi tässä jaksossa. Se on ihanaa, luovaa, rauhoittavaa.

Loppuun paljastus, että saan lautasten sotkemisesta paljon kiksejä ja tunnen silloin itseni jotenkin tosi voimakkaaksi. Ja on niin hauskaa kusettaa vanhempiaan, että muka olen syönyt.

Jotain mun piti vielä kirjoittaa, mutta unohdin. Anteeksi.

Despair

Sinä,
joka tätä luet,
tarkkaan kuuntele.
Apusi, neuvosi,
ohjenuorasi,
palan voimaasi tarvitsen.
Polvistun, rukoilen.

Olen tuhon oma. Olen tuhonnut ruumistani jo neljä päivää ahtamalla itseeni kaikkea moskaa, mitä pöydiltämme ja jääkaapistamme löytyy. Olen luultavasti lihonut takaisin lähtömittoihini, enkä voi sanoin kuvata tätä pettymystä.

Olen menettänyt jotain. Olen menettänyt voimani. Ja tarvitsen apuasi, sinun apuasi. Auta minua. Kuinka pääsen pois tästä tuhon kierteestä?

Where did I lost all my self-discipline, I'm such a big loser

En kestä tätä.
Herään kaksikymmentä vaille kolme.
Syön joulutortun,
palan kuivakakkua,
kymmenen palaa patonkia,
läjän pistaasipähkinöitä,
kaksi palaa taatelikakkua,
suklaakonvehdin,
vihreän kuulan.

Olen ällöttävä saasta,
epäonnistuja,
tuhon oma,
inhottava,
läski,
pulla.
Olen kuvottava.